No sitten se kiireinen osio. Toisten ihmisten loma. Toisin sanoen mun porukoiden loma täällä Lyonissa mun luona. Kaiken kaikkiaan Kiva että kävivät ja hyvät ilmatkin lopulta sattuivat meitä suosimaan. Nyt olen vain järjettömän väsynyt ja edessä on kuukauden mittainen paahtaminen ilman kunnon vapaapäiviä. Ei saisi valittaa, itsepähän olen aikatauluni jälleen tehnyt, joten tässä suossa rämmitään :D Jotenkin sitä en vain tajunnut etukäteen, kuinka paljon aikaa turisti-oppaus käytännössä vie. Tietenkin sitä haluaa, että toisilla on paras mahdollinen loma, joten pohdin jo viikkoja etukäteen mitä kaikkea Lyonissa voi ylipäätään tehdä. Siinä vaiheessa tosin tajusin, etten tiedä tästä kaupungista läheskään tarpeeksi. Oma elämä pyörii tätä nykyään niin tiiviisti koulun ja omien menojen ympärillä, että olen unohtanut tutkia itse kaupungin sisältöä. Päivästä toiseen aika samat kuviot ja reitit. Kävinkin sitten vähän seikkailemassa etukäteen ja ajelemassa busseilla reitit valmiiksi, että tiesin mistä pääsee ja mihin. Parempi tolloilla itekseen kuin kahden turistin kanssa, jäävät vielä vahingossa jonnekin bussin nurkkaan, kun en sano ajoissa että nyt mennään. Sehän olisikin ollut kivaa metsästää kadonnutta isiä tai äitiä jostain Lyonin bussivarikolta :D extreme-matkailua.
Vanhukset saapuivat siis lauantaina, ja löysivät jopa perille Lyoniin asti, vaikka Pariisissa pitikin vaihtaa lentokoneesta junaan. Ihan peloissani olin koko päivän, että siellä ne nyt paahtavat jossain väärässä junassa kohti Istanbulia. En tosiaan luota kovinkaan paljon ranskalaisiin systeemeihin, ja kun ne yhdistetään kahteen kielitaidottomaan reissaajaan voi olla lopputulokset hyvinkin yllättäviä. Jotain porukat hihittelivät keskenään, kun kysyin mitenkä oli matka mennyt ja miten selvisitte Pariisissa. Irtisanoudun siis tässä vaiheessa kaikista mahdollisista konflikteista, joita on viikko sitten Pariisissa tapahtunut :D Hyvä että oli hauskaa!
Lauantai otettiin aika rennosti. Pääsimme hotellille ja mukavasti ikkunan takaa avautui näkymä Lyonin pääteatterille ja kukkiviin puihin. Kiertelimme hieman kaupungilla kävellen katselemassa Lyonin hoodeja, ja pieni sadekaan ei kovin haitannut. Päästin vanhukset ajoissa nukkumaan, olivathan he lähteneet kotoa keskellä yötä ja taivaltaneet pitkän (ja kukaties vaikeakulkuisen?) reitin Lyoniin asti.
Sunnuntaina suuntasimme minun kotialueelleni, Croix-Rousseen. Kiertelimme hieman korttelia katselemassa paikallista toria ja yritimme tähyillä näköalapaikalta Mont Blancia, joka näkyy myös kotini ikkunasta kirkkaalla ilmalla. Ostimme paikallisesta leipomosta erilaisia leivoksia maisteltavaksi kahvin kanssa ja suuntasimme vierailulle kotiini. Joimme kahvit ja tutkailimme kotiani ja sen toisinaan hieman ”kekseliäitä” rakennelmia. Vuokraemäntäni tuli jossain vaiheessa kotiin ja yritti hieman englanniksi jutustella vanhempieni kanssa, mutta pienoista kielimuuria puolin ja toisin. Itse siinä välissä sähläsin sujuvasti kolmella eri kielellä; suomeksi, englanniksi ja tietysti ranskaksi. Jännä jos menee vähän jutut sekaisin itse kullakin.
Minun luotani laskeuduimme tuhat miljoonaa porrasta ennen kuin saavutimme Parc de la Tête d´Or puiston. Hieman tuulinen päivä sattui, mutta muuten oli erittäin mukava tallustella ympäri puistoa auringon paisteessa. Puistossa on myös eläintarha, jossa samoilimme jokusen aikaa tähyillen muun muassa kirahveja, lintuja, apinoita, leijonia ja ties mitä elukoita.
Puiston jälkeen hyppäsimme bussiin ja huristelimme takaisin kaupunkiin.
En ollut suunnitellut sille päivälle enempää ohjelmaa, mutta päätimme vierailla elokuva- ja miniatyyrimuseossa, kun aikaa kerran oli ja museo on auki myös sunnuntaisin. Oli kyllä kiva museo! Hyvin erilainen kuin perus maalauksia-seinällä tyyppiset museot. Elokuvalavasteita ja tavaroita esiteltiin ensimmäisessä osassa museota ja olihan se hauska nähdä millaista miekkaa Angelina Jolie oli käyttänyt Tom Riderissa. Jälkimmäinen osio keskittyi sitten enemmän miniatyyreihin ja kaikkeen pienikokoiseen. Itselläni ei ikimaailmassa riittäisi kärsivällisyyttä näpertää jotain miniatyyrihuoneita. Niin paljon hienoja yksityiskohtia ja tarkkuutta vaativia juttuja.
Museon jälkeen söimme Bouchonissa eli Lyonilaisessa ravintolassa. Täytyy myöntää, että hieman oli hakusessa ruokasanasto, etenkin Lyonilaisten ruoka-annosten kanssa. Tunnen kyllä perus sapuskat, mutta nyt tilattiin hieman sokkona. Äiti sai jonkun makkaran, joka haisi kuulemma aivan peräsuolelle. Iskä söi sitten lopulta sen makkaran ja jakoi pihvinsä äitin kanssa. Pihvi haisi pihviltä.
Itse söin cannelle- rullan, joka on eräänlainen kalasta ja kananmunasta tehty pehmeä soufflé. En osaa sitä kuvailla, mutta tarjoillaan kuitenkin tomaattikastikkeen kanssa yleensä ja oli kyllä ihan hyvääkin. Jälkiruuaksi tilasimme jälleen hieman sokkona ja lopputulos oli kaksi makeaa jälkiruokaa ja yksi suolainen. Jälleen kerran äiti joutui uhriksi, ja sai eteensä kupillisen Bonjour-sulatejuustolta maistuvaa juustoa ja leivän palasen. Voisi päätellä, että kannan jotain kaunaa äitiä kohtaan ja kostin nyt tilaamalla ties mitä hänelle, mutta pakko myöntää että en kyllä edes tahallani olisi osannut noita tilata, sen verran random juttuja :D Mun ja iskän jälkkärit oli kyllä ihan hyviä :p
Maanantaina kiipesimme vuorelle= otimme erikoismetron kukkulan huipulle. La Basilique de Fourvière oli ensimmäisenä ohjelmalistallamme.Kiersimme kirkkoa sisältä ja ulkoa, jonka jälkeen suunnistimme ruusutarhojen läpi kohti roomalaisia raunioita. Ikävä kyllä ruusut eivät vielä kukkineet, mutta muut kasvit kyllä ja oli muutenkin mukavan keväinen päivä, juuri sopiva ulkoiluun.
Vietimme jonkin aikaa tutkaillen raunioita ennen kuin palasimme jälleen erikoismetrolla= funiculaire, takaisin kaupunkiin. Loppupäivä menikin sitten vanhassa kaupungissa kierrellen. Kävimme Cathedral St. Jeanissa, joka tosin tuntui melko pelkistetyltä kirkolta äärimmäisen koristeellisen Basilican jälkeen. Kiersimme myös muutamat traboules eli pienet käytävät ja portaikot, joita löytyy talojen välistä. Ennen vanhaan talot rakennettiin vähän sen mukaan miltä tuntui. Naapurille voitiin jättää surutta vain pieni käytävä tämän kotiin pääsemiseksi, ei turhaan pohdittu mitään paloturvamääräyksiä ja pyörätuolileveyksiä.
Tiistaina porukoilla piti olla vapaa päivä ja vapaaehtoista shoppailua, mutta sitten ensimmäinen tuntini oli peruttu, joten turistiohjelma sai jatkoa. Kiertelimme kauppoja hyvän tovin, äiti sai laukkunsa ja iskä shortsit, minä kengät. Minä suuntasin sitten iltapäiväksi kouluun ranskan tunnille ja lomalaisilla oli lepohetki siinä välissä. Hieman väsytti ranskan tunnilla ja ei meinannut kieli taipua, koska olin niin ahkerasti höpissyt vain suomeksi. Toki hoidin kaikki tilaukset yms. aina ranskaksi vanhempieni puolesta, mutta kuitenkin pääsääntöisesti suomenkielen pitkä viikonloppu. Tiistaina pakkasimme minun talvivaatteeni ja ylimääräiset tavarani vanhempieni mukaan. Helpottaa kummasti, kun edes jotain sain laitettua takaisin päin jo. Ei tarvitse sitten touko-kesäkuun vaihteessa pukeutua talvitakkiin ja saappaisiin painorajoitusten vuoksi.
Keskiviikkoaamuna luin uutisia kauhistuneena. Lakko Ranskan lennonjohtajilla. Ai miten mukavaa, kaikista päivistä juuri tänään, kun olen lähettämässä vanhempiani junalla kohti Pariisia ja sieltä lentokoneella Helsinkiin. Noin 40% lennoista oli uutisten mukaan peruttu, joten pidin vain peukkuja koko päivän, ettei heidän lentonsa kuulu tuohon osioon. Yritimme selvittää juna-aseman työntekijän sekä hotellin omistajan avustuksella miten lakko vaikuttaa Helsingin lentoihin, mutta siihen aikaan päivästä ei ollut vielä varmaa tietoa illan lennoista. Iltapäivällä laitoin sitten vanhempani junalla kohti Pariisia tietämättä pääseekö tämä hieman kielitaidoton reissukaksikko lähtemään ylipäätään pois Ranskasta vai ovatko he kohta jälleen oveni takana kolkuttelemassa. Neuvoin heitä vain seuraamaan muita suomalaisia, joita varmasti löytyy Finnairin portilta palloilemasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lento lähti vain hieman myöhässä ja olettaisin, että he ovat takaisin kotiin asti päässeet, ainakaan muuta tietoa ei ole tähän mennessä kotimaan päästä herunut :D
Itse jatkoin normaalia elämääni iltapäivän ranskan kurssilla ja toisen ranskankielisen oikeusesseeni kirjoittamisella. Kerron hieman myöhemmin lisää tuosta esseestäni, hauskaa tulee varmasti jälleen olemaan tuon puitteissa, voi pimpulat. Nimimerkillä; valitse aihe josta et tiedä mitään ja kirjoita se kielellä jota et osaa, järisyttävä lopputulos on taattu.
Hulluista aikatauluista puheen ollen, huomenna lähden Dijoniin viikonlopuksi ja seuraavana viikonloppuna valloitan Brysseliä ystäväni kanssa. Sitten onkin jo tenttisuma ja varmaan itken omaa tyhmyyttäni, että pitipä taas juoksennella ympäriinsä opiskelun sijaan. Noh saas nähdä, onneksi tilasin veljeltäni Suomesta tulostetut luentomonisteet porukoideni mukana, joten voin lueskella missä vain. Outo kuvio tosiaan, mutta täällä on niin kallista tulostaa mitään, ja Suomessa meillä ei ole paperista pulaa, joten lennätin sitten ne muistiinpanot vähän kauempaa itelleni :D
