Viimeinen viikko lähtee käyntiin-NYT!

Ajattelin kirjoittaa hieman Toulouse ja Bordeaux-reissusta, kuten viimeksi taisin lupailla.

Mutta ensin pienoiset päivitykset viimeisen kahden viikon jutuista. Elikkäs viimeinen tentti oli tuossa toissapäivänä. Viimeisellä tentillä tarkoitan viimeistä suullista oikeustenttiä ranskaksi, viimeistä tenttiä tämän kevään osalta, mutta etenkin tämä kyseinen tentti vei kunniakkaasti yliopistourani viimeisen oikeustentin tittelin! Se olisi nyt sitten siinä siltä osin. Saatan tosin käydä vielä istumassa muutamat tenttitilanteet ihan Kelan takia, mutta lähinnä siis kirjoittamassa nimeni paperiin, että saan tuet gradun kirjoittamisen ajaksi. Aivan mieletön tunnehan tämä on, en edes uskalla arvailla kuinka monta kertaa olen tenttisalissa istunut ja kuinka monta tuntia olen tenttikirjojen kanssa viettänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Samalla sain täyteen myös ranskankielen 60 op kokonaisuuden, joten voitte vain kuvitella, mikä voittajatunne iski heti tentin jälkeen. Kysyin proffalta, että pääsinkö tentin ja kurssin läpi ja hän sanoi, että vastasin kaiken mitä kysymyksessä haettiinkin ja hyvin selvästi ranskaksi. Kaiketi siinä koko sisäinen olemukseni vain päätti, että nyt laitetaan parasta ja vedetään homma kunnialla kotiin :D Mahtava päätös tälle Erasmus-jaksolle totisesti. Gradu tosiaan vielä puuttuu, joten maisterin paperia pitänee vielä hieman odotella, mutta kyllä tämä oli jo henkilökohtainen saavutus, ei enää koulunpenkkejä eikä hikisiä tenttisaleja. Toki en sano ”ei koskaan enää”, koska eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä vie, mutta tältä erää tämä osio oli tässä. Tentin jälkeen menin kahvilaan, tilasin ison kahvin ja istuskelin pari tuntia yksinäni tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Oli ihana vain nauttia siitä tunteesta, kun ei tarvitse tehdä mitään juuri nyt sillä sekunnilla. Dolce Far Niente- tekemättömyyden ihanuus- The sweetness of doing nothing.

Pari viikkoa sitten tosiaan pyrähdin Pariisin jälkeen kokonaiset kaksi päivää Lyonissa, ennen kuin oli taas aika suunnata reissun päälle. Vuorossa oli Toulouse ja Bordeaux. Lähdimme torstaiaamuna järjettömän aikaisin kohti Lyonin lentokenttää, koska saimme 25e lentoliput Toulouseen. En ole varmaan ikinä matkustanut noin halvoilla lipuilla! No meitä oli matkassa 6 yhteensä, ja tietenkin heti matkan aluksi piti jonkun jo mössiä :D Onneksi se en ollut minä, sillä olin jo tarkistanut etukäteen etten meiltä ehtisi aamulla lentokentälle asti julkisilla siihen aikaan, joten olin kaverillani yötä ja ehdimme hyvin yhdessä. Ystäväni Pablo puolestaan päätti lähteä etsimään pankkiautomaattia juuri ennen metron saapumista, josta johtuen hän myöhästyi myös lentokenttäjunasta ja olimme varmoja että lentokoneesta täten niin ikään. Kuin ihmeen kaupalla hän kirjaimellisesti juoksi koneen portille, kun he olivat jo sulkemassa sitä. Toki me olimme hieman siinä aiheuttaneet hämmennystä käsimatkatavaroillamme aikaa pelataksemme ja tällä kertaa se toimi :D

Toulouseen saavuimme aamulla klo9 maissa, söimme vihdoin ja viimein hieman aamupalaa ja sitten suuntasimme ensimmäisen couchsurfing tyyppimme luo. Olimme sopineet kaksi eri couchsurfing-paikkaa yhdeksi yöksi jakautuen kahteen eri porukkaan. Ensimmäisen paikan tyyppi viettikin sitten koko päivän meidän kanssamme kierrellen Toulousea ja hengaillen puistossa. Illaksi suuntasimme kaikki yhdessä toisen couchsurfing tyyppimme luo, jossa olivatkin jo bileet täysin pystyssä. Ihan mukavia tyyppejä molemmat couchsurfing dudet, joskin ensimmäisessä paikassa oli hieman siivotonta ja toisessa kaikki polttivat sisällä koko illan, joten voitte kuvitella etten halunnut edes avata laukkuani. No näin voi käydä kun on kyse ilmaisesta yöpymisestä, mutta tosiaan lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Bailausosio jäi hieman lyhyeksi, kun porukka hajosi eri paikkoihin ja itse päädyin jonnekin ihme hippilaivalle. Aivan outoa menoa ja järjettömän huonoa musiikkia, jotain ranskalaista teknoa :D Onnekseni myös Heike ja Samuel suostuivat lähtemään melko pian etsimään paikallista kebab-raflaa :p Söin elämäni ensimmäisen falafel-kebabin! En tosiaan syö punaista lihaa, joten olen kiertänyt Kebab-paikat kaukaa, mutta tää oli kyllä hyvää!



Seuraavana päivänä suuntasimme junalla kohti Bordeauxia, josta olimme vuokranneet yhdessä asunnon kahdeksi yöksi. Todella mahtava ja tilava lukaali olikin kyseessä. Kävimme kaupassa yhdessä ja ostimme hienosti 12 pulloa viiniä heti alkuunsa :D Oli siinä kassaneidillä ja jonottajilla katsomista, kun ladoimme kaikki pullot kerralla tiskiin Samuelin maksaessa yhteiset ruuat ja juomat kerralla.

Kokkasimme ja joimme viiniä kotosalla, itse olin niin väsynyt edellisen illan hippimenoista että painuin ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna yli puolet pulloista oli mennyt ja väki hieman huonohappista, juurikin kun oli aika lähteä retkelle kohti Euroopan suurinta hiekkadyyniä.



Ranskassa kun ollaan, niin tietenkään mikään julkinen palvelu ei toimi loogisesti. Tähän törmäsimme jälleen kun yritimme ensin tulostaa etukäteen ostamiamme lippuja ensin automaatista ja sitten vielä virkailijan avustuksella. Mikäli et ole ottanut juuri sitä luottokorttia mukaan, jolla olet liput ostanut ei lippuja voi tulostaa ja pelkällä emailiin tulleella lipulla et mihinkään pääse, kyllä sen paperiversio tulee olla, ihan sama oletko jo maksanut lippusi ja lippujen nimet täsmäävät mukana oleviin henkiöihin. Jotenkin näin vuonna 2015 voisi kuvitella, että edes Euroopan suurimmissa kaupungeissa toimisi mobiilitunniste lipuissa, mutta Ranska on näköjään hieman jäljessä tässäkin loogisessa kehityksessä. Siellä sitten seisottiin bussin ovella yrittäen päästä sisään ja matkaan, mutta siihen tyssäsi sitten se retki. Jouduimme perumaan edelliset liput ja ostamaan uudet tilalle sillä kortilla mikä oli mukana, tulostamaan uudet liput virkailijalla ja vielä leimaamaan ne toisessa päässä asemaa ennen kuin oli mitään asiaa bussiin. Bussiin, jonka itse asiassa piti olla suora n.1h juna, mutta olikin vaihtunut 1,5h bussi+ juna-kombinaatioksi jossain vaiheessa. Tähän kaikkeen meni noin 2h lisää ja pääsimme lähtemään matkalle vasta klo14 aikoihin kohti Dune du Pyla-nimistä hiekkadyyniä.

Hiekkadyyneillä menikin sitten loppupäivä, kun ne vihdoin tiemme sinne asti löysimme. Harmillisesti aurinko ei kovin paistanut, joten hieman oli vilpoista istuskella hiekkadyynin laella kesätamineissa. Olihan ne dyynit melkoisen hienot, ja voi sitä hiekassa rämpimistä kun kiipesimme ylös. Pitää oikeasti alottaa kunnolla urheilut, kun kotiin pääsen! Tosin ensin käyn lääkärillä tutkituttamassa keuhkoni, jotka eivät ole edelleenkään parantuneet kunnolla maaliskuisesta sairaudesta. YTHS täältä tullaan, tyttösi palaa kotiin halpojen terveyspalveluiden äärelle :D

Sunnuntaina olikin sitten aika luovuttaa asunto pois ja lähteä kotia kohden. Bussimme lähti klo13 maissa, joten hengailimme puistossa jälleen auringosta nauttien, jonka jälkeen aiheutimme hämmennystä paikallisessa Mcdonaldsissa. Olivat päättäneet muuttaa koko palvelun elektroniseksi, niin ettei kassalta saa enää tilata mitään. Aika hassua, kun bussi/junalippujen tulostamiseen etc. tarvitsee henkilökohtaista palvelua ja paperiversiota, mutta sitten samassa puljussa olevasta mäkkäristä et saa mitään ihmiskontaktiin perustuvaa palvelua. Itse kuitenkin painelin suoraan tiskille ja aloin luetella tiskin takana seisovalle miehelle mitä haluan. Hän meni aivan hämilleen ja kun kysyin mitä kastikkeita voisin saada jäätelööni hän sanoi ettei tiedä. Tietysti siinä heti kysyin kovaan ääneen, että ettekös te oo täällä töissä, ni eikös teidän pitäisi tietää? Sieltä kiirehti sitten joku johtajahahmo paikalle selittämään, että tässä on menossa kokeilu näiden elektronisten tilauspäätteiden kanssa, joten mun pitäisi mennä sieltä tilaamaan ja vaan noutaa se tilaus tästä tiskiltä. Sanoin vaan, että no jopas on tyhmä kokeilu tämäkin taas, miksi tehdä helposta taas vaikeempaa ja pistää ihmiset jonottamaan tuhannessa eri paikassa. Hän siinä yritti selittää ettei kokeilu ole tyhmä vaan tulevaisuutta etc. Suostui lopulta kuitenkin ottamaan mun tilauksen vastaan ihan siinä kun luettelin mitä haluan, meni kokonaiset 3 sekunttia, itse väittelyyn 5 minuuttia. Kokeilin kerran ranskaksi tollasta taulua ja juupajuu, siitä ei kyllä tullu mitään, sekos koko pirun taulu ja meinasin tilata ihan mitä sattuu. Harvemmin mäkkärissä edes käyn, mutta nyt kerrankin kun yritin olla tehokas asiakas ni johan meni metsään sekin :D

Juuri ja juuri olimme saaneet mäkkärit mukaan, kun tajusimme että kello alkaa tosiaan olla hyvin lähellä bussimme lähtöaikaa. Itse olin jo kyseisen bussiyhtiön busseilla matkustanut Pariisiin, joten yritin kysellä toisilta useampaan kertaan, että lähteekö bussi muka ihan tästä pääasemalta vaiko kenties vähän jostain sivummalta. Kukaan ei kuunnellut tietenkään huoliani, ennen kuin selvisi että bussi tosiaan lähtisi noin 4minuutin kuluttua jostain aivan muualta, kuin aseman edustalta. Siinä sitten paniikissa juoksentelimme kysymässä ihmisiltä, että mistä tämän yhtiön bussit mahtavat lähteä. Vihdoin bussin lähtöajan lyödessä kellotauluun saimme tietää, että se lähtisi aseman toiselta puolelta. Lähdimme kaikki 6 paniikissa juoksemaan raitiovaunukaistaa pitkin sillan yli kohti toista puolta. Aivan järjetöntä paahtamista kaikkine tavaroidemme kohti toista puolta, joka ei tosiaan ollut aivan vieressä. Kuin onneksemme näimme bussin, mutta emme päässeet sillalta alas bussin kohdalla vaan jouduimme juoksemaan pitkälle ohi siltaa pitkin kulman taakse. Huusimme ja vilkutimme bussille ja Samuel heitti tavarat tienvarteen, hyppäsi sillalta kesken matkan ja juoksi bussille pidättelemään sitä että me muutkin ehdimme paikalle. Voi elämä sitä ryntäystä ja adrenaliinia!

Olimme kaikki aivan hiestä märkiä ja puuskutimme viimeistä päivää kun vihdoin pääsimme bussiin sisälle. Tietysti vaivalla hankkimani Mc-cafe kahvini oli pitkin paperipussia. Siellä sitä sitten oltiin punaisina ja hikisinä valmiina 9h bussimatkaan kohti Lyonia. Hieman saimme kummastuneita katseita muilta matkustajilta :D En kyllä tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisimme myöhästyneet tuosta bussista, sillä se oli ainut tuon yhtiön matka tuolle päivälle, junat ja lennot olisivat olleet viime minuutilla äärimmäisen kalliita ja minulla oli seuraavana aamuna tentti Lyonissa. Sanotaanko että olipas kyllä taas reissu, varsinkin noiden kulkuneuvojen osalta :D Taidan jotenkin houkutella pientä hämminkiä osakseni aina kun yritän jonnekin matkata. Kotimatkalla kertasin seuraavan päivän tenttiin muiden nukkuessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen viikonloppureissun takia.

Seuraavana päivänä ymmärsin tenttikysymykseni hieman eri tavalla, kuin mitä professori oli tarkoittanut, joten 15minuutin vastauksen valmistelu meni täysin hukkaan ja jouduin improvisoimaan vastauksen täysin päästäni professorin tuijottaessa minua pistävästi. Onnekseni kyseessä oli Les Institutions Européennes, eli eurooppalaiset instituutiot- kurssin tentti, joten voin kyllä sanoa, että 5 vuotta Eurooppaoikeutta pelasti tästä suosta.

Siinä pienoiset päivitykset täältä jälleen kerran. Viimeinen viikko lähti tosiaan tässä juuri käyntiin, joten saas nähdä mitä tässä vielä sattuu.

Ympäriinsä-ämpäriinsä

Nyt kyllä hävettää jo ihan kuinka pitkään aikaan en ole päivittänyt yhtikäs mitään! Pakko kuitenkin sanoa puolustukseksi, että viimeiset viikot olen kirjaimellisesti juoksennellut ympäriinsä, ja sen ajan kun olen kotosalla ollut, olen vain lukenut tentteihin ja kirjoittanut esseitäni hikihatussa. Viimeisiä viikkoja viedään ja se on kyllä näkynyt tässä tahdin kiristyessä. Niin monta juttua vielä tekemättä, paikkaa näkemättä ja lopputentitkin pitäisi ehtiä suorittaa hyväksytysti siinä välissä läpi. Tähän mennessä olen tehnyt kaikki kolme ranskan lopputenttiä sekä kaksi suullista oikeustenttiä ranskaksi. Ne oli kyllä aivan järjettömiä, ekaa jännitin niin paljon että teki mieli vaan itkeä, oksentaa ja pyörtyä samaan aikaan, kaunista :D Yleensä en jännitä tenttejä, mutta tosiaan vähän eri asia runoilla jotain sontaa paperille tenttisalissa, kuin puhua proffan kanssa kasvotusten totaalisen vieraalla kielellä oikeustermistöä käyttäen. Kaiketi sitä voisi todeta, että ranskan tasoni on pakostikin vähän noussut näiden kuukausien aikana, kun tuohon pystyin. Olen melko varma, että tähän mennessä olleet tentit ovat kaikki menneet läpi, mutta viimeinen ja varmaan hankalin tentti on sitten vielä ensi viikolla. Jos ei mene läpin, niin sitten siirrymme vain Plan B:n pariin eli itkemistä proffien luona niin kauan että hyväksyvät mun epämääräiset söperrykset :D

No mutta sitten se oikea elämä, jonka takia tentteihin lukeminenkin on jäänyt hieman vähemmälle. Piti ihan kalenterista kattoa, että missä sitä oikein oon ollukaan viime aikoina. Voi pimpulat, sitten viime kirjoituksen olen käynyt: Dijonissa maistelemassa viiniä, Pérougen keskiaikaisessa kaupungissa, Brysselissä kaverin luona ja saunassa, Annecyssä ihailemassa suurta järveä, Pariisissa Eiffelin juurella ja juurikin pari päivää sitten palasin Toulouse-Bordeaux reissulta. Näistä kaikista olisi voinut kirjoittaa hyvin oman postauksensa :( Niin järjettömän paljon taas tapahtunut, ja niin paljon hyviä muistoja jää nyt kirjoittamatta ylös. Tää kaikki siis noin kuukaudessa höystettynä 4 tentillä, parilla esseellä ja ranskan esityksellä. Ihmettelen että oon vielä ylipäätään elossa :D Ihmekös kun oon ollu vähän väsyny tässä.


Yritän tehdä pienet tiivistelmät noista reissuista;

Dijonissa käytiin Haiken ja meijän ranskalaisen kaverin kanssa viikonloppureissulla tän frenchmannin porukoiden luona itse asiassa. Reissu alkoi erittäin mainiosti, kun Lyonin rautatieaseman viereen parkkeerannut ystävämme ei enää löytänyt auton avaimiaan, pieni metallinen avainosa oli jonnekin lentänyt erilleen muista avaimista. Siellä sitten etsimme avainosaa yli tunnin, jonka jälkeen jouduimme soittamaan hinaajan paikalle, menemään taksilla lentokentän autovuokraamoon asti lainaamaan autoa, jolla ajaa Dijoniin. Kivasti olivat frenchmannin porukat valmistaneet meille illallista, mutta eivät nähtävästi enää jaksaneet odottaa meitä 1.30am asti. Pikkasen reissu venähti siinä. Auto jäi Lyoniin varikolle, josta ystävämme joutui sen hakemaan seuraavalla viikolla vara-avaimellaan. Muutoin reissu meni erittäin hyvin, ja kävimme muun muassa alueen suurimmassa viinikellarissa maistelemassa viinejä.



Yhteensä nähtävästi 5km maanalaisia tunneleita kaupungin alla täynnä viinipulloja. Aika siistiä! Ei meinannut ranskalainen ystävämme saada meitä pois sieltä kellarista ollenkaan :D




Dijonin jälkeen heti seuraavana päivänä hyppäsimme bussiin ja matkasimme parin tunnin päähän Lyonista Pérougen keskiaikaiseen kaupunkiin. Ihan söpö paikka, joskin melkein koko kaupunki oli kiinni, koska nähtävästi suurimmat turistivirrat ovat viikonloppuisin.


Noh loppupäivä meni mukavasti puistossa siemaillen viiniä ja napostellen ranskalaisia juustoja ja leivoksia. Tullut pienoisesti tapa tästä puistohengailusta, niin rentouttavaa ja tietysti auringon paiste kruunaa kaiken :)



Bryssel olikin sitten vuorossa seuraavaksi. Matkasin Brysseliin jälleen kimppakyydillä, joten mukava pieni 7h kuullunymmärtämisharjoitus ranskalaisten kanssa samassa autossa :D En tosiaan ole mikään ranskan mestari ,vaikka näiden juttujen perusteella voisi olettaa hurjia, en todellakaan, vaatii erittäin paljon töitä edelleen ja englanti voittaa vielä kirkkaasti. Noh, vihdoin ja viimein kun pääsin perille olivat ihanasti ystäväni Iida ja Lauri minua vastassa metroasemalla.



Kyllä siinä kyyneleet meinasi tulla silmiin, niin pitkä aika kun on päässyt kunnolla höpisemään omia juttuja ja omalla kielellä. Meinasin tosin matkalla Iidalle päästä hengestäni jo heti alkutekijöissään, kun astelin bussi/taksikaistalle höpöttäen samalla jotain. Senteistä oli kiinni, ettei loppunut reissu jo siihen paikkaan. Pitäisi keskittyä hieman enemmän eikä vain höpötellä koko ajan, tai ehkä Bryssel voisi vähän ajatella tolloja turisteja noiden kaistojensa kanssa. Just saying. No kun kerran hengissä selvisin, oli taivaallista päästä käymään Suomen Brysselin suurlähetystön/ edustuston saunassa harjoittelijailtamien yhteydessä. Kuukausien jälkeen sauna on yksinkertaisesti vaan parasta mitä voi ajatella tekevänsä torstai-iltana. Olen jo käynyt tosiaan Brysselissä viime syksynä, joten päivät lähinnä samoilimme ympäriinsä kierrellen ja oli kyllä ihanan vapauttavaa, ettei tarvinnut juosta minkään pakollisen turistiohjelman perässä.

Kävimme pubiryöminnässä lauantaina tutustumassa Brysselin yöelämään ja sunnuntaina puolestaan vuorossa oli eduskuntavaalien vaalitilaisuus jälleen edustuston tiloissa muiden suomalaisten kanssa. Olihan se kyllä aika siistiä, että viime syksynä järjestin itse vierailun kyseiseen pytingiin, ja nyt kävimme saunassa ja vaalivalvojaisissa samassa paikassa kuin vanhat tekijät. Maanantaina oli aika lähteä kotiin ja olin varannut kaksi bussimatkaa kotia kohden, vaihto olisi Pariisissa. No ensimmäinen bussi lähti tietenkin hieman myöhässä, joten kun pääsimme Pariisiin oli seuraavan bussini lähtöön noin 4 minuuttia ja minun piti vielä vaihtaa email tuloste lipuksi. Siellä sitten juoksin ensin lipun perässä, jonka jälkeen etsin oikeaa bussia laiturilta. Yritin kysellä ihmisiltä, että missä ihmeessä on Lyonin bussi?! Kaikki vaan höpisivät että Barcelona, Barcelona. Pienesti raivopäänä juoksin laituria edestakaisin ja kyselin kaikilta. No sitte vedin kuskia hihasta ja kysyin onko tää se Lyonin bussi vai ei mikä on merkitty lähtemään tältä laiturilta. No tietenkin mun tuurilla kuski puhui vain katalaania ja melkoisella vauhdilla. Tajusin, että Lyon si, si ja siinäpä se. Otti mun lipun ja osotteli bussia. Ajattelin, että no mennään nyt sitten, olihan mulla saunabikinit on mukana, että korkeintaan Barcelonan loma tästä nyt kehkeytyy. Kyselin vierustovereilta, että mihinkäs olette menossa, lisää espanjaa/katalaania ja vastauksena Barcelona. Siellä sitten istuskelin bussissa matkalla kohti Barcelonaa katsellen katalanian kielisiä leffoja, mihin sitä ei köyhä opiskelija itseään laittaisi halpojen lippujen takia. Ei mennyt kuin 6h bussissa ennen kuin 30minsaa ennen Lyonia sitten varmistui, että teemme nopean pysähdyksen Lyonissa, jippii, kotiin 12h matkan jälkeen sittenkin :D



Hyppään tästä Annecyn yli suoraan Pariisiin, sillä Annecyssä oli vain iso ja kaunis järvi ja puisto picnic viinin kera jälleen kerran.



Noh Pariisissa ei sitten aurinkoa enää riittänytkään, vaan ikävän harmaa ja sateinen ilma. Pariisissa olin pääsääntöisesti uuden australialaisen ystäväni kanssa, mutta perjantai-illan vietin ihanasti suomalaisten ystävieni Marin ja Mikon kanssa, jotka olivat tulleet Pariisiin minilomalle. Hassua nähdä niitä ”omia ihmisiä” toisessa kaupungissa ja vieraassa maassa :D Illallistimme yhdessä, jonka jälkeen istuskelimme pianobaarissa jokusen aikaa. Aivan mahtava laulaja sattui olemaan estradilla pianobaarissa ja itse ainakin nautin tuosta illasta äärimmäisen paljon:)

Lauantaina kiertelin kaupungilla australialaisen ystäväni kanssa ja illalla tapasimme Heiken ja Pablon, joiden Marokon loma päättyi sopivasti Pariisiin. Oikeastaan olin koko Pariisin reissun toisten lomilla, tungin vain mukaan heidän lomilleen :D Mutta sattui niin sopivasti kaikki tutut olemaan samaan aikaan Pariisissa, joten miksipä ei :D Kaikkihan rakastaa mun seuraa kuitenkin, vaikka eivät sitä välttämättä myönnäkään :p

Pariisista palasin maanantai-iltana, jonka jälkeen olin Lyonissa kokonaiset kaksi päivää, ennen kuin lähdimme kohti Toulousea ja Bordeauxia. Mutta taidan jättää ne reissut nyt tältä erää omaksi osakseen, niin on vähän jotain mistä kirjoittaa ensi kerralla myös :D

Tällä hetkellä Lyonissa on ollut 25-30c astetta lämmintä, ja olen lähinnä päivät ollut puistossa makoilemassa ja ”lukemassa” tenttiin, toivon että säät pysyvät näin hyvinä vielä viimeiset viikot, jotta saan kunnon rusketuksen ennen kotiin paluuta :p


-elisa