Mutta ensin pienoiset päivitykset viimeisen kahden viikon jutuista. Elikkäs viimeinen tentti oli tuossa toissapäivänä. Viimeisellä tentillä tarkoitan viimeistä suullista oikeustenttiä ranskaksi, viimeistä tenttiä tämän kevään osalta, mutta etenkin tämä kyseinen tentti vei kunniakkaasti yliopistourani viimeisen oikeustentin tittelin! Se olisi nyt sitten siinä siltä osin. Saatan tosin käydä vielä istumassa muutamat tenttitilanteet ihan Kelan takia, mutta lähinnä siis kirjoittamassa nimeni paperiin, että saan tuet gradun kirjoittamisen ajaksi. Aivan mieletön tunnehan tämä on, en edes uskalla arvailla kuinka monta kertaa olen tenttisalissa istunut ja kuinka monta tuntia olen tenttikirjojen kanssa viettänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Samalla sain täyteen myös ranskankielen 60 op kokonaisuuden, joten voitte vain kuvitella, mikä voittajatunne iski heti tentin jälkeen. Kysyin proffalta, että pääsinkö tentin ja kurssin läpi ja hän sanoi, että vastasin kaiken mitä kysymyksessä haettiinkin ja hyvin selvästi ranskaksi. Kaiketi siinä koko sisäinen olemukseni vain päätti, että nyt laitetaan parasta ja vedetään homma kunnialla kotiin :D Mahtava päätös tälle Erasmus-jaksolle totisesti. Gradu tosiaan vielä puuttuu, joten maisterin paperia pitänee vielä hieman odotella, mutta kyllä tämä oli jo henkilökohtainen saavutus, ei enää koulunpenkkejä eikä hikisiä tenttisaleja. Toki en sano ”ei koskaan enää”, koska eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä vie, mutta tältä erää tämä osio oli tässä. Tentin jälkeen menin kahvilaan, tilasin ison kahvin ja istuskelin pari tuntia yksinäni tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Oli ihana vain nauttia siitä tunteesta, kun ei tarvitse tehdä mitään juuri nyt sillä sekunnilla. Dolce Far Niente- tekemättömyyden ihanuus- The sweetness of doing nothing.
Pari viikkoa sitten tosiaan pyrähdin Pariisin jälkeen kokonaiset kaksi päivää Lyonissa, ennen kuin oli taas aika suunnata reissun päälle. Vuorossa oli Toulouse ja Bordeaux. Lähdimme torstaiaamuna järjettömän aikaisin kohti Lyonin lentokenttää, koska saimme 25e lentoliput Toulouseen. En ole varmaan ikinä matkustanut noin halvoilla lipuilla! No meitä oli matkassa 6 yhteensä, ja tietenkin heti matkan aluksi piti jonkun jo mössiä :D Onneksi se en ollut minä, sillä olin jo tarkistanut etukäteen etten meiltä ehtisi aamulla lentokentälle asti julkisilla siihen aikaan, joten olin kaverillani yötä ja ehdimme hyvin yhdessä. Ystäväni Pablo puolestaan päätti lähteä etsimään pankkiautomaattia juuri ennen metron saapumista, josta johtuen hän myöhästyi myös lentokenttäjunasta ja olimme varmoja että lentokoneesta täten niin ikään. Kuin ihmeen kaupalla hän kirjaimellisesti juoksi koneen portille, kun he olivat jo sulkemassa sitä. Toki me olimme hieman siinä aiheuttaneet hämmennystä käsimatkatavaroillamme aikaa pelataksemme ja tällä kertaa se toimi :D
Toulouseen saavuimme aamulla klo9 maissa, söimme vihdoin ja viimein hieman aamupalaa ja sitten suuntasimme ensimmäisen couchsurfing tyyppimme luo. Olimme sopineet kaksi eri couchsurfing-paikkaa yhdeksi yöksi jakautuen kahteen eri porukkaan. Ensimmäisen paikan tyyppi viettikin sitten koko päivän meidän kanssamme kierrellen Toulousea ja hengaillen puistossa. Illaksi suuntasimme kaikki yhdessä toisen couchsurfing tyyppimme luo, jossa olivatkin jo bileet täysin pystyssä. Ihan mukavia tyyppejä molemmat couchsurfing dudet, joskin ensimmäisessä paikassa oli hieman siivotonta ja toisessa kaikki polttivat sisällä koko illan, joten voitte kuvitella etten halunnut edes avata laukkuani. No näin voi käydä kun on kyse ilmaisesta yöpymisestä, mutta tosiaan lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Bailausosio jäi hieman lyhyeksi, kun porukka hajosi eri paikkoihin ja itse päädyin jonnekin ihme hippilaivalle. Aivan outoa menoa ja järjettömän huonoa musiikkia, jotain ranskalaista teknoa :D Onnekseni myös Heike ja Samuel suostuivat lähtemään melko pian etsimään paikallista kebab-raflaa :p Söin elämäni ensimmäisen falafel-kebabin! En tosiaan syö punaista lihaa, joten olen kiertänyt Kebab-paikat kaukaa, mutta tää oli kyllä hyvää!
Seuraavana päivänä suuntasimme junalla kohti Bordeauxia, josta olimme vuokranneet yhdessä asunnon kahdeksi yöksi. Todella mahtava ja tilava lukaali olikin kyseessä. Kävimme kaupassa yhdessä ja ostimme hienosti 12 pulloa viiniä heti alkuunsa :D Oli siinä kassaneidillä ja jonottajilla katsomista, kun ladoimme kaikki pullot kerralla tiskiin Samuelin maksaessa yhteiset ruuat ja juomat kerralla.
Kokkasimme ja joimme viiniä kotosalla, itse olin niin väsynyt edellisen illan hippimenoista että painuin ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna yli puolet pulloista oli mennyt ja väki hieman huonohappista, juurikin kun oli aika lähteä retkelle kohti Euroopan suurinta hiekkadyyniä.
Ranskassa kun ollaan, niin tietenkään mikään julkinen palvelu ei toimi loogisesti. Tähän törmäsimme jälleen kun yritimme ensin tulostaa etukäteen ostamiamme lippuja ensin automaatista ja sitten vielä virkailijan avustuksella. Mikäli et ole ottanut juuri sitä luottokorttia mukaan, jolla olet liput ostanut ei lippuja voi tulostaa ja pelkällä emailiin tulleella lipulla et mihinkään pääse, kyllä sen paperiversio tulee olla, ihan sama oletko jo maksanut lippusi ja lippujen nimet täsmäävät mukana oleviin henkiöihin. Jotenkin näin vuonna 2015 voisi kuvitella, että edes Euroopan suurimmissa kaupungeissa toimisi mobiilitunniste lipuissa, mutta Ranska on näköjään hieman jäljessä tässäkin loogisessa kehityksessä. Siellä sitten seisottiin bussin ovella yrittäen päästä sisään ja matkaan, mutta siihen tyssäsi sitten se retki. Jouduimme perumaan edelliset liput ja ostamaan uudet tilalle sillä kortilla mikä oli mukana, tulostamaan uudet liput virkailijalla ja vielä leimaamaan ne toisessa päässä asemaa ennen kuin oli mitään asiaa bussiin. Bussiin, jonka itse asiassa piti olla suora n.1h juna, mutta olikin vaihtunut 1,5h bussi+ juna-kombinaatioksi jossain vaiheessa. Tähän kaikkeen meni noin 2h lisää ja pääsimme lähtemään matkalle vasta klo14 aikoihin kohti Dune du Pyla-nimistä hiekkadyyniä.
Hiekkadyyneillä menikin sitten loppupäivä, kun ne vihdoin tiemme sinne asti löysimme. Harmillisesti aurinko ei kovin paistanut, joten hieman oli vilpoista istuskella hiekkadyynin laella kesätamineissa. Olihan ne dyynit melkoisen hienot, ja voi sitä hiekassa rämpimistä kun kiipesimme ylös. Pitää oikeasti alottaa kunnolla urheilut, kun kotiin pääsen! Tosin ensin käyn lääkärillä tutkituttamassa keuhkoni, jotka eivät ole edelleenkään parantuneet kunnolla maaliskuisesta sairaudesta. YTHS täältä tullaan, tyttösi palaa kotiin halpojen terveyspalveluiden äärelle :D
Sunnuntaina olikin sitten aika luovuttaa asunto pois ja lähteä kotia kohden. Bussimme lähti klo13 maissa, joten hengailimme puistossa jälleen auringosta nauttien, jonka jälkeen aiheutimme hämmennystä paikallisessa Mcdonaldsissa. Olivat päättäneet muuttaa koko palvelun elektroniseksi, niin ettei kassalta saa enää tilata mitään. Aika hassua, kun bussi/junalippujen tulostamiseen etc. tarvitsee henkilökohtaista palvelua ja paperiversiota, mutta sitten samassa puljussa olevasta mäkkäristä et saa mitään ihmiskontaktiin perustuvaa palvelua. Itse kuitenkin painelin suoraan tiskille ja aloin luetella tiskin takana seisovalle miehelle mitä haluan. Hän meni aivan hämilleen ja kun kysyin mitä kastikkeita voisin saada jäätelööni hän sanoi ettei tiedä. Tietysti siinä heti kysyin kovaan ääneen, että ettekös te oo täällä töissä, ni eikös teidän pitäisi tietää? Sieltä kiirehti sitten joku johtajahahmo paikalle selittämään, että tässä on menossa kokeilu näiden elektronisten tilauspäätteiden kanssa, joten mun pitäisi mennä sieltä tilaamaan ja vaan noutaa se tilaus tästä tiskiltä. Sanoin vaan, että no jopas on tyhmä kokeilu tämäkin taas, miksi tehdä helposta taas vaikeempaa ja pistää ihmiset jonottamaan tuhannessa eri paikassa. Hän siinä yritti selittää ettei kokeilu ole tyhmä vaan tulevaisuutta etc. Suostui lopulta kuitenkin ottamaan mun tilauksen vastaan ihan siinä kun luettelin mitä haluan, meni kokonaiset 3 sekunttia, itse väittelyyn 5 minuuttia. Kokeilin kerran ranskaksi tollasta taulua ja juupajuu, siitä ei kyllä tullu mitään, sekos koko pirun taulu ja meinasin tilata ihan mitä sattuu. Harvemmin mäkkärissä edes käyn, mutta nyt kerrankin kun yritin olla tehokas asiakas ni johan meni metsään sekin :D
Juuri ja juuri olimme saaneet mäkkärit mukaan, kun tajusimme että kello alkaa tosiaan olla hyvin lähellä bussimme lähtöaikaa. Itse olin jo kyseisen bussiyhtiön busseilla matkustanut Pariisiin, joten yritin kysellä toisilta useampaan kertaan, että lähteekö bussi muka ihan tästä pääasemalta vaiko kenties vähän jostain sivummalta. Kukaan ei kuunnellut tietenkään huoliani, ennen kuin selvisi että bussi tosiaan lähtisi noin 4minuutin kuluttua jostain aivan muualta, kuin aseman edustalta. Siinä sitten paniikissa juoksentelimme kysymässä ihmisiltä, että mistä tämän yhtiön bussit mahtavat lähteä. Vihdoin bussin lähtöajan lyödessä kellotauluun saimme tietää, että se lähtisi aseman toiselta puolelta. Lähdimme kaikki 6 paniikissa juoksemaan raitiovaunukaistaa pitkin sillan yli kohti toista puolta. Aivan järjetöntä paahtamista kaikkine tavaroidemme kohti toista puolta, joka ei tosiaan ollut aivan vieressä. Kuin onneksemme näimme bussin, mutta emme päässeet sillalta alas bussin kohdalla vaan jouduimme juoksemaan pitkälle ohi siltaa pitkin kulman taakse. Huusimme ja vilkutimme bussille ja Samuel heitti tavarat tienvarteen, hyppäsi sillalta kesken matkan ja juoksi bussille pidättelemään sitä että me muutkin ehdimme paikalle. Voi elämä sitä ryntäystä ja adrenaliinia!
Olimme kaikki aivan hiestä märkiä ja puuskutimme viimeistä päivää kun vihdoin pääsimme bussiin sisälle. Tietysti vaivalla hankkimani Mc-cafe kahvini oli pitkin paperipussia. Siellä sitä sitten oltiin punaisina ja hikisinä valmiina 9h bussimatkaan kohti Lyonia. Hieman saimme kummastuneita katseita muilta matkustajilta :D En kyllä tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisimme myöhästyneet tuosta bussista, sillä se oli ainut tuon yhtiön matka tuolle päivälle, junat ja lennot olisivat olleet viime minuutilla äärimmäisen kalliita ja minulla oli seuraavana aamuna tentti Lyonissa. Sanotaanko että olipas kyllä taas reissu, varsinkin noiden kulkuneuvojen osalta :D Taidan jotenkin houkutella pientä hämminkiä osakseni aina kun yritän jonnekin matkata. Kotimatkalla kertasin seuraavan päivän tenttiin muiden nukkuessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen viikonloppureissun takia.
Seuraavana päivänä ymmärsin tenttikysymykseni hieman eri tavalla, kuin mitä professori oli tarkoittanut, joten 15minuutin vastauksen valmistelu meni täysin hukkaan ja jouduin improvisoimaan vastauksen täysin päästäni professorin tuijottaessa minua pistävästi. Onnekseni kyseessä oli Les Institutions Européennes, eli eurooppalaiset instituutiot- kurssin tentti, joten voin kyllä sanoa, että 5 vuotta Eurooppaoikeutta pelasti tästä suosta.
Siinä pienoiset päivitykset täältä jälleen kerran. Viimeinen viikko lähti tosiaan tässä juuri käyntiin, joten saas nähdä mitä tässä vielä sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti