Erasmus-mummo matkalla Barcelonaan!

Aika on taas vierähtänyt tässä viime aikoina niin nopeasti, etten ole edes ehtinyt kirjoitella kuulumisia ylös. Mistäköhän sitä nyt aloittaisi.


Aloitan vaikka viime päivien suurimmasta pohdinnasta ja päätöksestä. Sain tietää tulleeni valituksi myös New Yorkiin YK-edustustoon harjoittelijaksi, joten edessä oli suuri punninta Pariisin ja Nykin välillä. En ikinä uskonut tulevani valituksi kumpaankaan, joten en ollut pohtinut tätä vaihtoehtoa etukäteen ollenkaan. Kaksi huippupaikkaa tarjolla, joten ei voinut enää valita toista toisen yli minkään heppoisen perusteella. Useimmat ystävistäni innostuivat äärimmäisen paljon Nykistä ”sinne, sinne, niin siistiä!”. Itsehän olen tosiaan asunut sekä Pariisissa että New Yorkissa, joten paikkaa en myöskään pelkän kaupungin perusteella voinut valita, piti pohtia enemmän harjoittelun sisältöä sekä mahdollisia tulevaisuuden näkymiä joita harkkapaikan ansiosta voisi avautua. Sanotaanko, että viime päivät ovat menneet täysin tämän pohdinnan ympärillä. Ei ole myöskään ensimmäinen kerta, kun olin Pariisi-New York valinnan edessä. Viisi vuotta sitten minun piti valita muutanko Pariisista New Yorkiin au pair perheeni mukana vai jäänkö Pariisiin johonkin toiseen perheeseen. Aikamoinen sattuma joutua pohtimaan ihan samaa ajatusta uudelleen näiden kahden välillä. Viimeksi valitsin New Yorkin, tällä kertaa tulin lopulta kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on Pariisin vuoro. Ei ollut helppo valinta, ja monet saattavat pitää minua tollona kun en lähtenyt valloittamaan Iso Omenaa uudelleen. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että tein oikean valinnan. Kuinka höperöltä kuulostaakaan, mutta jokin siinä Pariisissa vetää minua nyt puoleensa. Ehkä se elämäni Jean-Pierre on ootellu siellä mua nyt 5 vuotta sillä aikaa, kun otin vähän vauhtia Atlantin tolta puolen, who knows :D

Tänään on tosiaan ystävänpäivä, jeejee, täynnä pinkkiä ja purppuraa. No ei ehkä ihan :D Ihan normipäivä muuten mitä nyt pakkailen reppua Barcelonan lomaa varten. Lähdetään yöbussilla mun muutaman kaverin kanssa jokuseksi päiväksi Espanjan auringon alle, tai no toivon että siellä paistaa aurinko vaikka ei nyt ihan biitsikelit vielä olekaan. Kyllähän tässä nyt lomaa jo ehtikin kaivata, 1,5kk ollu täällä, niin on rankkaa ollut, esimerkiksi kokonaiset 6h oli koulua tällä viikolla :D Vaihdoin vielä yhden kurssin helpompaan. Näin nimittäin valitsemani kansainvälisen turvallisuus-kurssin aikataulun sekä aihe-alueet jolloin päätin, etten muuten kyllä tule tuota kahlaamaan läpi ranskaksi. Lisäksi olisi pitänyt pitää esitelmä ranskaksi, jostain kv-turvallisuuden tapahtumasta koko luokalle. Hmm, mietin sitä tragikoomista tilannetta; minä höpisemässä siellä ranskaksi jostain Itä-Ukrainan tilanteesta 30-40 oppilaan edessä, jonka jälkeen kun/jos he haluaisivat kysyä jotain tai keskustella aiheesta, en tajuaisi heidän kysymyksiään. Ja voin vakuuttaa etten tajuaisi, koska teen jo nyt saman porukan kanssa yhtä kurssia ja oppilaiden kommentit menevät totaalisesti ohi edelleen. Ei saisi yleistää, mutta afrikkalaista alkuperää olevien ranska on hieman vielä turhan hankalaa mulle. Päätin sitten tehdä kurssin Eurooppalaiset instituutiot, ja voi sitä ihanaa tunnetta, kun tajusin melkein kaiken! En oo turhaan opiskellut Eurooppaoikeutta näinkin montaa vuotta :D Ihan ranskan oppimisen kannalta on selvästi parempi valita helpompia kursseja, jotta tajuaa edes mistä puhutaan, tän kun olisin vaan tajunnu heti alkuunsa olisin ehkä valinnut vähän eri kursseja ylipäätään. Kotona valitsen kurssit niiden kiinnostavuuden ja hyödylliseen mukaan, täällä parempi valita sen mukaan mistä voi mahdollisesti edes ymmärtää jotain. Parempi jättää rima suht alhaalle ettei mene totaalisesti motivaatio, kun ei tajua mitään mistä puhutaan.



Mitäs muuta tässä olenkaan viime aikoina puuhaillut, tuppaa ihan jo unohtumaan. Ulkona toki olen käynyt; yhdet synttärikekkerit, yhdet illanistujaiset ja tapasin paikallisen ELSA ryhmän myös. Se ilta meni hienosti kokonaan ranskaksi mistä olen erityisen ylpeä :) Toisinaan tosin ihan kuin olisin tennisottelua seurannut, niin nopeasti puhuivat toisilleen ja kahvilassa oli melkoinen melu ja musiikki kovalla, joten menihän siitä jotain aina ohi myös. Olivat kuitenkin sen verran vieraanvaraisia, että toistivat joitain pääkohtia hieman hitaammin, kun huomasivat etten ymmärtänyt jotain. Olivat myös hämmästyneitä, kuinka pystyin seuraamaan ja osallistumaan ylipäätään ranskaksi, he kun suurimmalta osin osasivat vain ranskaa ja kuulemma jopa englanti tuottaa ongelmia. Mutta mukavaa oli kuitenkin, ja varmasti heidät tapaan uudestaan myös jossain vaiheessa. Ehkä yhteisenä nimittäjänä näissä kaikissa bailuissa on ollut kuitenkin se, että olen tuntenut itseni hieman vanhaksi. Tosin se on kyllä ollut vaan mun puolelta, sillä sekä illanistujaisissa, baarissa että ELSA Lyonin tapaamisessa tuli puhetta iästäni ja pyysin heitä arvaamaan ikäni. Keskivertoarvaus oli 22-vuotta, ja kukaan ei arvannut lähellekään 25, jonka rajapyykin tulen tosiaan tänä vuonna saavuttamaan. Nuorempana minut arvioitiin aina nuorimmaksi ja silloin se harmitti, mutta nyt selvästi on vaaka kääntymässä toiseen suuntaan :D Tässä lotossa en voi kuin voittaa. Mieluummin näin, että minä tunnen olevani erasmus-mummo, kuin että kaikki muut ihmettelisivät että mitä tuokin vanhus tuossa yrittää jorailla teinien kanssa.

Eipä tässä muuta kuin Adios Amigos ja Vamos a la playa- Barcelona täältä tullaan!

Luistelua ja kuivaa shampoota

Bonjour tout le monde!

Aika päivittää taas hieman kuulumisia täältä patongin purijoiden kotimaasta. Viimeksi kirjoitin harjoittelupaikan saamisesta ja siitä ihanasta tunteesta, kun tuntee vihdoinkin olevansa tarpeeksi hyvä johonkin. No tämä tunne jatkui vielä tälläkin viikolla, sillä sain itse asiassa tietää tulleeni valituksi niin ikään Haagin Suomen suurlähetystöön harjoittelijaksi. Eli valittavana oli Ranska tai Alankomaat. Äärettömän mielenkiintoisia vaihtoehtoja molemmat, mutta tällä kertaa olin jo luvannut kuitenkin Pariisiin, että olen sinne menossa, joten en sitä voi enää pyörtää. Joskin jos olisin saanut tarjoukset samana päivänä samaan aikaan, olisi ollut äärimmäisen vaikea päätös. Haagiin oli lähemmäs sata hakijaa, joten vieläkin suurempi joukko oli jäänyt taakseni hakuprosessissa. Senkin takia tuntui äärimmäisen pahalta kieltäytyä harjoittelusta maailman oikeudellisessa pääkaupungissa. No tilaisuuksia tulee ja menee, ja itse uskon että kaikella on tarkoituksensa, joten tällä mennään.

Harjoittelupaikka uutiset itse asiassa eivät vielä loppuneet tähän, sillä minuun otettiin yhteyttä myös Kroatiasta, Zagrebista. Nyt kyseessä on kuitenkin oikeustieteiden opiskelijoiden järjestön, ELSAn, kautta toimiva harjoittelupaikkaohjelma. Olin aivan totaalisesti unohtanut edes hakeneeni mihinkään, pikaisesti rustasin puolivillaisen hakemuksen joskus joulukuun alussa koulun koneella viimeisenä hakupäivänä. En ikinä uskonut, että minuun otettaisiin yhteyttä, varsinkaan kun tuo paikka oli vasta kolmas ja viimeinen hakuvaihtoehtoni. No perjantaina sitten osallistuin skype-haastatteluun. Haastattelijana mukavantuntuinen vanhempi herrasmies, joskin nyt oli kyllä tiukat kysymykset. Ensimmäisenä halusi kuulla minun henkilökohtaisen mielipiteeni Ukrainan tilanteesta ja mihin suuntaan se on kehittymässä mahdollisesti tulevaisuudessa. Seuraavaksi käsittelimme Etelä-Afrikan sisäpolitiikkaa ja taloutta ja kuinka Etelä-Afrikka on menettänyt otteensa Afrikan talousveturina. Pitäisihän mun tietää, kun siellä olen kaksi vuotta sitten asunut. Pimpelipom vaan, kun noita kysyi. Lievästi meinasin jäätyä siinä. Pyrin seuraamaan maailmanpoliittista tilannetta, koska tykkään olla ajan tasalla siitä mitä ympärilläni tapahtuu, mutta silti. HuhHuh. Muutenkin jännitti koko tilanne, niin höpise siinä sitten omia hienoja mielipiteitä enkuksi skypen välityksellä:D Loppujen lopuksi taisi kuitenkin mennä ihan hyvin, sillä olen edelleen mukana loppu kierroksella. Sanoi, että haluaisi mut sinne, jos löytää jonkun tekemään ensin huhti-toukokuun ja sitten minä saisin kesä-heinäkuunpätkän. Mikäli kuitenkin löytyy joku joka voi tehdä koko tuon ajan, menee hän edelle. Itse olen äärimmäisen yllättynyt, että 1) pääsin ylipäätän haastatteluun 2) olen edelleen mukana 3) he yrittävät modifioida harjoitteluajankohtia niin että kenties jopa voisin päästä töihin sinne. Ihan hullua. Saas nähdä.


Ei hätää, olen myös tehnyt muutakin kuin haastatteluita ympäri maapalloa :D Nautin kyllä olostani täällä, joten ei ole mikään kiire pois pääsyn kanssa. Olen käynyt muun muassa kahdessa eri museossa tässä viikon aikana; ensin Musée des Beaux-arts de Lyon, jossa näyttely käsitteli Jacquelin Delubacin elämää (tunnettu ranskalainen näyttelijätär ja taidekeräilijä). Toisena museolistalleni päätyi Musée des Confluences, joka on itse asiassa alle kuukauden ollut vasta edes olemassa. Modernimpaa taidetta ja elämän alkuperää käsitteleviä näyttelyitä. Hassua kun olin lähdössä pois museosta, oli eteisaulassa morsiuspari ottamassa hääkuvia. Lievästi outoa kenties, ja itse en ehkä haluaisi olla kaikkien turistien pällisteltävänä hääpäivänä.


Suomessa en ole mikään taidenäyttelyiden koluaja, mutta ulkomailla aina kunnostaudun tälläkin osa-alueella. Suurimpaan osaan museoista on opiskelijoilla, jotka ovat alle 26-vuotiaita, ilmainen sisäänpääsy tai ainakin huima alennus. Sama homma Pariisissa, joten onhan noita tullut koluttua. Pitäähän sitä itseään pyrkiä sivistämään edes jollain tasolla, varsinkin vielä kun ilmaiseksi pystyy tätä harjoittamaan. Ajattelin koluta kaikki mahdolliset museot läpi, sopivaa viikonloppujen ajanvietettä.



Kävin myös elokuvissa sekä luistelemassa. Elokuvasta nyt ymmärsin mitä ymmärsin, vähän pitkäveteinen leffa tuli valittua, kun kukaan ei tiennyt mikä olisi hyvä ranskankielinen valinta. Jos on pitkäveteinen leffa ja kaikki höpisee vaan ranskaksi ties mitä käsittämättömyyksiä niin jännä, kun meinaa nukahtaa pariinkin otteeseen :p Luistelu olikin sitten paljon hauskempaa!


Itsehän olin meistä se pro-luistelija, koska monet eivät olleet koskaan edes jäällä käyneet :D Oivoi, kyllä siinä sai pidätellä naurua, kun toiset pyllähtelivät tuon tuosta ympäriinsä ja roikkuivat laidassa kiinni kuin hukkuvat. Toki yritin neuvoa ja jopa luistelin takaperin pitäen heitä käsistä, että pääsivät kokeilemaan myös eteenpäin menoa eikä vain kaatumista. Loppujen lopuksi oli kyllä ihana kokemus jakaa jonkun ensimmäinen luistelukerta, voi sitä intoa ja onnistumisen tunnetta kun vihdoin ja viimein pysyivät pystyssä.

Ostin tällä viikolla myös elämäni ensimmäisen oikean huulipunan! Kyllä, ensimmäinen :D Aina ennen ollut jotain glitterihuulikiilto hässäköitä, mutta nyt päätin panostaa kerrankin. Liekö tuo mulle sopii, melko punainen, mutta no itsepähän tykkään siitä ainakin joten se riittäköön :p Pikku hiljaa alan tässä huomaamatta aikuistumaan kaiketi. Samasta kaupasta yritin etsiä kuivashampoota, niin ettei aina tarvisi olla koko ajan pesemässä tätä hiuspehkoa jos haluaa jonnekin nopeasti lähteä. Hieman pientä kielimuuria siinä kun kysyin; ”dry shampoo?”. En tietenkään siinä vaiheessa taas muistanut yhtään että mikä on ”kuiva” ranskaksi. Selitinkin sitten tyylikkäästi vaan että juu, suihkussa haluaisin käydä mutta ilman vettä. Katsoivat kun tolloa, ja en kyllä sinänsä yhtään ihmettele, kuka menee seisomaan suihkuun mutta ei halua käyttää vettä :D Samalla tietysti esitin suihkivani jotain deodorantin näköisestä pullosta hiuksiini. Mahtoi olla heillä villit kuvitelmat suihkusessioistani. Lopulta kaupan omistajan nuorin tytöistä tajusi mitä tarkoitin ja kysyin englanniksi: ”oooh, you mean dry shampoo?”. Hmm, juu, sitäpä sitä tässä olen yrittänyt 10 minuuttia selittää :D Heti kun myyjä sanoi sèche, muistin itsekin tuon sanan. Juuri edellisenä päivänä olin sen oppinut pyykkien viikkauksen ohessa, mutta eipä muistunut mieleen siinä kun esitin suihkuepisodiani. No naureskelimme onneksi kaikki yhdessä ja he kyselivät mistä olen ja mitä teen Lyonissa. Kehuivat vielä ranskan taitojani lopuksi. Kaiketi se on taitoa sekin, että osaa pelata ranskankielistä alias- sananselityspeliä kaupassa :D

-elisa