Aika päivittää taas hieman kuulumisia täältä patongin purijoiden kotimaasta. Viimeksi kirjoitin harjoittelupaikan saamisesta ja siitä ihanasta tunteesta, kun tuntee vihdoinkin olevansa tarpeeksi hyvä johonkin. No tämä tunne jatkui vielä tälläkin viikolla, sillä sain itse asiassa tietää tulleeni valituksi niin ikään Haagin Suomen suurlähetystöön harjoittelijaksi. Eli valittavana oli Ranska tai Alankomaat. Äärettömän mielenkiintoisia vaihtoehtoja molemmat, mutta tällä kertaa olin jo luvannut kuitenkin Pariisiin, että olen sinne menossa, joten en sitä voi enää pyörtää. Joskin jos olisin saanut tarjoukset samana päivänä samaan aikaan, olisi ollut äärimmäisen vaikea päätös. Haagiin oli lähemmäs sata hakijaa, joten vieläkin suurempi joukko oli jäänyt taakseni hakuprosessissa. Senkin takia tuntui äärimmäisen pahalta kieltäytyä harjoittelusta maailman oikeudellisessa pääkaupungissa. No tilaisuuksia tulee ja menee, ja itse uskon että kaikella on tarkoituksensa, joten tällä mennään.
Harjoittelupaikka uutiset itse asiassa eivät vielä loppuneet tähän, sillä minuun otettiin yhteyttä myös Kroatiasta, Zagrebista. Nyt kyseessä on kuitenkin oikeustieteiden opiskelijoiden järjestön, ELSAn, kautta toimiva harjoittelupaikkaohjelma. Olin aivan totaalisesti unohtanut edes hakeneeni mihinkään, pikaisesti rustasin puolivillaisen hakemuksen joskus joulukuun alussa koulun koneella viimeisenä hakupäivänä. En ikinä uskonut, että minuun otettaisiin yhteyttä, varsinkaan kun tuo paikka oli vasta kolmas ja viimeinen hakuvaihtoehtoni. No perjantaina sitten osallistuin skype-haastatteluun. Haastattelijana mukavantuntuinen vanhempi herrasmies, joskin nyt oli kyllä tiukat kysymykset. Ensimmäisenä halusi kuulla minun henkilökohtaisen mielipiteeni Ukrainan tilanteesta ja mihin suuntaan se on kehittymässä mahdollisesti tulevaisuudessa. Seuraavaksi käsittelimme Etelä-Afrikan sisäpolitiikkaa ja taloutta ja kuinka Etelä-Afrikka on menettänyt otteensa Afrikan talousveturina. Pitäisihän mun tietää, kun siellä olen kaksi vuotta sitten asunut. Pimpelipom vaan, kun noita kysyi. Lievästi meinasin jäätyä siinä. Pyrin seuraamaan maailmanpoliittista tilannetta, koska tykkään olla ajan tasalla siitä mitä ympärilläni tapahtuu, mutta silti. HuhHuh. Muutenkin jännitti koko tilanne, niin höpise siinä sitten omia hienoja mielipiteitä enkuksi skypen välityksellä:D Loppujen lopuksi taisi kuitenkin mennä ihan hyvin, sillä olen edelleen mukana loppu kierroksella. Sanoi, että haluaisi mut sinne, jos löytää jonkun tekemään ensin huhti-toukokuun ja sitten minä saisin kesä-heinäkuunpätkän. Mikäli kuitenkin löytyy joku joka voi tehdä koko tuon ajan, menee hän edelle. Itse olen äärimmäisen yllättynyt, että 1) pääsin ylipäätän haastatteluun 2) olen edelleen mukana 3) he yrittävät modifioida harjoitteluajankohtia niin että kenties jopa voisin päästä töihin sinne. Ihan hullua. Saas nähdä.
Ei hätää, olen myös tehnyt muutakin kuin haastatteluita ympäri maapalloa :D Nautin kyllä olostani täällä, joten ei ole mikään kiire pois pääsyn kanssa. Olen käynyt muun muassa kahdessa eri museossa tässä viikon aikana; ensin Musée des Beaux-arts de Lyon, jossa näyttely käsitteli Jacquelin Delubacin elämää (tunnettu ranskalainen näyttelijätär ja taidekeräilijä). Toisena museolistalleni päätyi Musée des Confluences, joka on itse asiassa alle kuukauden ollut vasta edes olemassa. Modernimpaa taidetta ja elämän alkuperää käsitteleviä näyttelyitä. Hassua kun olin lähdössä pois museosta, oli eteisaulassa morsiuspari ottamassa hääkuvia. Lievästi outoa kenties, ja itse en ehkä haluaisi olla kaikkien turistien pällisteltävänä hääpäivänä.
Suomessa en ole mikään taidenäyttelyiden koluaja, mutta ulkomailla aina kunnostaudun tälläkin osa-alueella. Suurimpaan osaan museoista on opiskelijoilla, jotka ovat alle 26-vuotiaita, ilmainen sisäänpääsy tai ainakin huima alennus. Sama homma Pariisissa, joten onhan noita tullut koluttua. Pitäähän sitä itseään pyrkiä sivistämään edes jollain tasolla, varsinkin vielä kun ilmaiseksi pystyy tätä harjoittamaan. Ajattelin koluta kaikki mahdolliset museot läpi, sopivaa viikonloppujen ajanvietettä.
Kävin myös elokuvissa sekä luistelemassa. Elokuvasta nyt ymmärsin mitä ymmärsin, vähän pitkäveteinen leffa tuli valittua, kun kukaan ei tiennyt mikä olisi hyvä ranskankielinen valinta. Jos on pitkäveteinen leffa ja kaikki höpisee vaan ranskaksi ties mitä käsittämättömyyksiä niin jännä, kun meinaa nukahtaa pariinkin otteeseen :p Luistelu olikin sitten paljon hauskempaa!
Itsehän olin meistä se pro-luistelija, koska monet eivät olleet koskaan edes jäällä käyneet :D Oivoi, kyllä siinä sai pidätellä naurua, kun toiset pyllähtelivät tuon tuosta ympäriinsä ja roikkuivat laidassa kiinni kuin hukkuvat. Toki yritin neuvoa ja jopa luistelin takaperin pitäen heitä käsistä, että pääsivät kokeilemaan myös eteenpäin menoa eikä vain kaatumista. Loppujen lopuksi oli kyllä ihana kokemus jakaa jonkun ensimmäinen luistelukerta, voi sitä intoa ja onnistumisen tunnetta kun vihdoin ja viimein pysyivät pystyssä.
Ostin tällä viikolla myös elämäni ensimmäisen oikean huulipunan! Kyllä, ensimmäinen :D Aina ennen ollut jotain glitterihuulikiilto hässäköitä, mutta nyt päätin panostaa kerrankin. Liekö tuo mulle sopii, melko punainen, mutta no itsepähän tykkään siitä ainakin joten se riittäköön :p Pikku hiljaa alan tässä huomaamatta aikuistumaan kaiketi. Samasta kaupasta yritin etsiä kuivashampoota, niin ettei aina tarvisi olla koko ajan pesemässä tätä hiuspehkoa jos haluaa jonnekin nopeasti lähteä. Hieman pientä kielimuuria siinä kun kysyin; ”dry shampoo?”. En tietenkään siinä vaiheessa taas muistanut yhtään että mikä on ”kuiva” ranskaksi. Selitinkin sitten tyylikkäästi vaan että juu, suihkussa haluaisin käydä mutta ilman vettä. Katsoivat kun tolloa, ja en kyllä sinänsä yhtään ihmettele, kuka menee seisomaan suihkuun mutta ei halua käyttää vettä :D Samalla tietysti esitin suihkivani jotain deodorantin näköisestä pullosta hiuksiini. Mahtoi olla heillä villit kuvitelmat suihkusessioistani. Lopulta kaupan omistajan nuorin tytöistä tajusi mitä tarkoitin ja kysyin englanniksi: ”oooh, you mean dry shampoo?”. Hmm, juu, sitäpä sitä tässä olen yrittänyt 10 minuuttia selittää :D Heti kun myyjä sanoi sèche, muistin itsekin tuon sanan. Juuri edellisenä päivänä olin sen oppinut pyykkien viikkauksen ohessa, mutta eipä muistunut mieleen siinä kun esitin suihkuepisodiani. No naureskelimme onneksi kaikki yhdessä ja he kyselivät mistä olen ja mitä teen Lyonissa. Kehuivat vielä ranskan taitojani lopuksi. Kaiketi se on taitoa sekin, että osaa pelata ranskankielistä alias- sananselityspeliä kaupassa :D
-elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti