Nonnis se oli sitten siinä!

Viikon olen nyt ollut Suomessa ja on aika pohtia hieman mitä jäi käteen tuosta viidestä kuukaudesta Lyonissa. Joskin eihän Ranskan taipaleeni tähän vielä pääty, vietän nyt kesän Suomessa ja syyskuun puolessa välissä suuntaan takaisin patongin purijoiden paratiisiin. Pariisissa minua odottaa harjoittelupaikka, jossa tulenkin sitten viettämään loppuvuoteni.


Lyoniin lähdin parantamaan ranskankielen taitoani, ja täytyy sanoa, että kyllähän se parantui huimasti kevään aikana. Sain ainakin enemmän itseluottamusta käyttää ranskaa, uutta sanastoa kertyi etenkin omalta alalta ja tutustuin enemmän Ranskaan myös maana.

Pakko kuitenkin myöntää, että on kivaa olla taas kotona. Omat säännöt, omat aikataulut ja oma elämä. Ajattelin ennen vaihtoani, että onpas mukavaa asua yhdessä ranskalaisen kanssa, oppia puhumaan sujuvasti ja viettää aikaa yhdessä. Viisi kuukautta ranskalaisen mummon luona ei todellakaan täyttänyt suuria ennakko-odotuksiani, päinvastoin. Kaiken maailman oudot säännöt, likaiset huoneet ja ajoittaiset järjettömät älynväläykset vaikuttivat todellakin vaihtoaikaani. Tällä hetkellä etsin majoitusta Pariisista ja tämä Lyonin kokemus jätti kyllä melkoisen pahan maun suuhun ja pienen pelon siitä mihin joudun tällä kertaa. En siis todellakaan ole kovin ronkeli asumisen suhteen, mutta jos joku jatkuvasti vääntää vitsiä siitä miten et osaa kokata (toiset meistä eivät tarvitse kokkaamiseen 3h ja hyvin olen pärjännyt), puhuu epäselvää ranskaa tahallaan ja keksii jatkuvasti epämääräisiä uusia sääntöjä kuten esimerkiksi vessan mattojen silitys pesun jälkeen, menee hermot vähemmästäkin viidessä kuukaudessa. Joten kiva olla kotona, kokata ihan omia juttuja ja antaa mattojen olla rauhassa :D

Vaihdossa tapasin paljon uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa, toisista tuli hyviä ystäviä ja toisista enemmänkin tuttuja. Opin ehkä itsestäni sen verran, etten tarvitse laajaa ystäväpiiriä vaan arvostan enemmän läheisiä ystäviä. Laatu todellakin korvaa määrän. Kenties se on osa sitä aikuistumista, ei tarvitse enää haalia ihmisiä ympärille. Mikäli en pidä jostain ihmisestä, en jaksa enää edes yrittää ystävystyä heidän kanssaan, jätän vain heidät pois laskuista. Kuitenkin melko nopeasti sen tietää keiden kanssa tulee juttuun ja keiden ei. Uskoisin, että tältäkin reissulta jäi kourallinen ihmisiä osaksi elämääni ja tapaan heidät taas uudelleen jossain vaiheessa jossain päin maailmaa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin pakko sanoa, että oli aivan mielettömän hyvä päätös lähteä vielä uudelleen vaihtoon. Etelä-Afrikalla tulee tietenkin olemaan aina erityinen paikka sydämessäni ensimmäisenä vaihtopaikkanani, mutta toki Ranskassa olen nyt kotimaani jälkeen viettänyt eniten aikaa, joten ei sitäkään tule vähätellä. Kaikkein suurimpana saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että löysin taas motivaationi ja intohimoni Ranskan kieltä kohtaan. Se oli vuosia kateissa, rämmin ranskan kurssit läpi ja melkein lopetin koko kielen opiskelun, mutta nähtävästi viimeinen puristus ei ollut turhaa.

Nyt on aika keräillä voimia ja rahavarantoja Joensuussa jokusen kuukauden verran ja sitten mennään taas!
Maailmanvalloittaja elisa