Puolitoista vuotta vierähti kotona Suomessa ennen kuin oli taas aika nostaa kytkintä ja suunnata vieraille maille. Toiset pitävät tahtia kenties järjettömänä, mutta toisaalta itseänihän varten tässä eletään eikä muita :)
Elikkäs tällä kertaa vuorossa on toinen korkeakouluvaihtoni, tällä kertaa Lyonissa Ranskassa. Ensimmäinen vaihtoni Etelä-Afrikassa keväällä 2013 oli elämää mullistava kokemus ja ajatus toisesta vaihtojaksosta jäi kytemään jonnekin takaraivoon. Yliopistossa aloitettuani päätin, että otan osaa kaikkeen mahdolliseen kansainvälisen hässäkkään mitä on tarjolla, joten sitten jatkoin toisen vaihdon mahdollisuuden pohtimista. Kummasti Suomen kylmä ja pimeä talvi sitten sinetöi ajatuksen lopulta. Laskin, että saan kaikki pakolliset opinnot hyvin päätökseen syksyllä 2014, joten kevään 2013 voisin viettää jossain muuallakin.
Päätin hakea ensisijaisesti ranskankieliseen kohteeseen, jossa olisi palmuja. Palmuja, joo. Suuret olivat kriteerit :D Ranskankielinen kohde, sillä nyt on aika vihdoin ja viimein saada tämä sössötys kuntoon. No lopulta palmut jäivät kuitenkin kriteerilistalta pois, ikävä kyllä. Hämmennystä aiheutin kuitenkin vaihtokoordinaattoreille ilmoittamalla, että haluan opiskella oikeustieteiden kursseja ranskaksi, mutta en tykkää yhdestäkään oikeustieteiden laitoksen perähikiän vaihtokohteista, joten aion hakea kauppatieteiden paikalla. Opinnot merkitään kuitenkin ranskan sivuaineen alle, että saan sen 60op täyteen vihdoinkin. Palmuista jo luovuin, joten vähempään en suostunut tyytymään. Lopulta neljän eri koordinaattorin keskinäinen hämmennys kuitenkin mahdollisti lähtöni. Liekö niistä kukaan edes tajuaa tällä hetkellä että oon täällä enkä siellä :D No pohditaan sitä sitten kesällä, kun keskenään taistelevat kuka saa merkitä kurssit suoritetuiksi.
Eilen tosiaan sitten saavuin Lyoniin viimein. Kouluhan mulla alko jo toissapäivänä tosin. Mutta jos kv- toimisto ilmoittaa kaksi viikkoa aikaisemmin ensimmäisen luennon ajankohdan, on se aika myöhään, olin jo ehtinyt varata lennot loppiaiselle. Erittäin hauska oli myös, että sain ensimmäisen viikon aikataulun tuolloin, mutten tiedä vielä mitään ensi viikon aikatauluista. Sinäänsä mitäpä mulla tässä ois muuta kuin aikaa ootella :D Jos Afrikkaan vertaa tän hetkistä infon määrää niin onhan se kuitenki noin 100% enemmän. Jotenkin en ole jaksanut yhtään stressata tästä vaihdosta, syksy oli niin kiireinen, että palauttelin vaan jotain papereita silloin tällöin ja muuten en oikeastaan mitään ehtinyt ja jaksanut edes miettiä. Asunnon sain myös onnekkaan sattuman kautta. Laitoin vahingossa ilmoituksen ranskankieliselle asuntosivustolle, johon vanhempi nainen Marie-Hélène vastasi ja tarjosi minulle huonetta hänen luonaan kommuunissa. Luulin täyttäväni vain perustietoja hakua varten, mutta sitten olinkin luonut jonkun profiilin. Jännä että frenshmannit ottivat niin innokkaasti yhteyttä :p No onneksi pelastaja saapui nopeasti ja tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Huone on ihan mukava, tilava ja netti toimii, tyytyväinen olen :p
Sijainti turvallinen, joskin mäen päällä joten urheiluksihan tääkin oleilu menee väkisinkin. Hassua kun vuokraemäntä oikein painotti, että ihan turvallista aluetta on, ei hätää. Afrikassa en voinut poistua yksin kampusalueelta, joten kaikki sen jälkeen tuntuu sokean turvalliselta kuitenkin. Kävin läheisessä Le Parc de la Tête d´or- puistossa kävelyllä ja ehti vähän hämärtyä ennen kuin ehdin palata takaisin. Noh, sinnepäin oli mukava mennä, mutta takaisin päin reilu 4000 rappusta takaisin kukkulalle meinasi kyllä viedä hengen. Siinä aattelin että jos nyt tulee joku varas, niin kaiken mun vähäisen omaisuuden saa vapaasti viedä, jos eka vaan kantaa mut takaisin kukkulan päälle. Vihaan lenkkeilyä mut ehkä pitäisi alottaa, niin oli hyvä puisto ja sittenpähän tulisi porrastreeni pakostikin samalla rääkillä. Blogin nimi Croix-Rousse viittaa tähän alueeseen ja sen suojeltuihin kukkulan rinteillä sijaitseviin rakennuksiin.
Charlie Hedbo- tapaus kohautti tänään koko Ranskaa ja muutakin maailmaa uutisista päätellen. Lyonissa Place des Terreaux- aukiolla oli 10 000 ihmistä osoittamassa tukeaan Pariisissa surmatuille pilapiirtäjille. Olisin mennyt paikalle, jos oisin tiennyt miten ja minne. Piti tyytyä osoittamaan paheksuntani sanavapauden kieltäjiä kohtaan ihan uudelta kotisohvalta käsin. Terroriteot eivät koskaan lämmitä mieltä, enkä osaa suhtautua niihin millään tasolla ymmärtävästi. New Yorkissa kun asuin oli Times Squarella pommi-isku, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Nyt terroristit iskivät jälleen yhdessä ”kotikaupungeistani”, jossa eilen itse asiassa vietin jokusen tunnin lentokentällä konetta vaihtaessani. Itseäni ei sinällään pelota, mutta kun matkustaa paljon voi joskus käydä myös huono tuuri ja sattua huonoon aikaan huonoon paikkaan. Nyt teko oli suunnattu tietyille ihmisille, mutta sitä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta voihan sitä kotipihalla liukastua, lyödä päänsä ja kuolla. Kaikki on suhteellista.
Nyt on kuitenkin aika siirtyä nukkumaan, huomenna on eka koulupäivä, kenties tällä kertaa jopa ehdin paikan päälle kun kerran olen samassa maassa kuitenkin :)
-elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti