Nonnis se oli sitten siinä!

Viikon olen nyt ollut Suomessa ja on aika pohtia hieman mitä jäi käteen tuosta viidestä kuukaudesta Lyonissa. Joskin eihän Ranskan taipaleeni tähän vielä pääty, vietän nyt kesän Suomessa ja syyskuun puolessa välissä suuntaan takaisin patongin purijoiden paratiisiin. Pariisissa minua odottaa harjoittelupaikka, jossa tulenkin sitten viettämään loppuvuoteni.


Lyoniin lähdin parantamaan ranskankielen taitoani, ja täytyy sanoa, että kyllähän se parantui huimasti kevään aikana. Sain ainakin enemmän itseluottamusta käyttää ranskaa, uutta sanastoa kertyi etenkin omalta alalta ja tutustuin enemmän Ranskaan myös maana.

Pakko kuitenkin myöntää, että on kivaa olla taas kotona. Omat säännöt, omat aikataulut ja oma elämä. Ajattelin ennen vaihtoani, että onpas mukavaa asua yhdessä ranskalaisen kanssa, oppia puhumaan sujuvasti ja viettää aikaa yhdessä. Viisi kuukautta ranskalaisen mummon luona ei todellakaan täyttänyt suuria ennakko-odotuksiani, päinvastoin. Kaiken maailman oudot säännöt, likaiset huoneet ja ajoittaiset järjettömät älynväläykset vaikuttivat todellakin vaihtoaikaani. Tällä hetkellä etsin majoitusta Pariisista ja tämä Lyonin kokemus jätti kyllä melkoisen pahan maun suuhun ja pienen pelon siitä mihin joudun tällä kertaa. En siis todellakaan ole kovin ronkeli asumisen suhteen, mutta jos joku jatkuvasti vääntää vitsiä siitä miten et osaa kokata (toiset meistä eivät tarvitse kokkaamiseen 3h ja hyvin olen pärjännyt), puhuu epäselvää ranskaa tahallaan ja keksii jatkuvasti epämääräisiä uusia sääntöjä kuten esimerkiksi vessan mattojen silitys pesun jälkeen, menee hermot vähemmästäkin viidessä kuukaudessa. Joten kiva olla kotona, kokata ihan omia juttuja ja antaa mattojen olla rauhassa :D

Vaihdossa tapasin paljon uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa, toisista tuli hyviä ystäviä ja toisista enemmänkin tuttuja. Opin ehkä itsestäni sen verran, etten tarvitse laajaa ystäväpiiriä vaan arvostan enemmän läheisiä ystäviä. Laatu todellakin korvaa määrän. Kenties se on osa sitä aikuistumista, ei tarvitse enää haalia ihmisiä ympärille. Mikäli en pidä jostain ihmisestä, en jaksa enää edes yrittää ystävystyä heidän kanssaan, jätän vain heidät pois laskuista. Kuitenkin melko nopeasti sen tietää keiden kanssa tulee juttuun ja keiden ei. Uskoisin, että tältäkin reissulta jäi kourallinen ihmisiä osaksi elämääni ja tapaan heidät taas uudelleen jossain vaiheessa jossain päin maailmaa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin pakko sanoa, että oli aivan mielettömän hyvä päätös lähteä vielä uudelleen vaihtoon. Etelä-Afrikalla tulee tietenkin olemaan aina erityinen paikka sydämessäni ensimmäisenä vaihtopaikkanani, mutta toki Ranskassa olen nyt kotimaani jälkeen viettänyt eniten aikaa, joten ei sitäkään tule vähätellä. Kaikkein suurimpana saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että löysin taas motivaationi ja intohimoni Ranskan kieltä kohtaan. Se oli vuosia kateissa, rämmin ranskan kurssit läpi ja melkein lopetin koko kielen opiskelun, mutta nähtävästi viimeinen puristus ei ollut turhaa.

Nyt on aika keräillä voimia ja rahavarantoja Joensuussa jokusen kuukauden verran ja sitten mennään taas!
Maailmanvalloittaja elisa

Viimeinen viikko lähtee käyntiin-NYT!

Ajattelin kirjoittaa hieman Toulouse ja Bordeaux-reissusta, kuten viimeksi taisin lupailla.

Mutta ensin pienoiset päivitykset viimeisen kahden viikon jutuista. Elikkäs viimeinen tentti oli tuossa toissapäivänä. Viimeisellä tentillä tarkoitan viimeistä suullista oikeustenttiä ranskaksi, viimeistä tenttiä tämän kevään osalta, mutta etenkin tämä kyseinen tentti vei kunniakkaasti yliopistourani viimeisen oikeustentin tittelin! Se olisi nyt sitten siinä siltä osin. Saatan tosin käydä vielä istumassa muutamat tenttitilanteet ihan Kelan takia, mutta lähinnä siis kirjoittamassa nimeni paperiin, että saan tuet gradun kirjoittamisen ajaksi. Aivan mieletön tunnehan tämä on, en edes uskalla arvailla kuinka monta kertaa olen tenttisalissa istunut ja kuinka monta tuntia olen tenttikirjojen kanssa viettänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Samalla sain täyteen myös ranskankielen 60 op kokonaisuuden, joten voitte vain kuvitella, mikä voittajatunne iski heti tentin jälkeen. Kysyin proffalta, että pääsinkö tentin ja kurssin läpi ja hän sanoi, että vastasin kaiken mitä kysymyksessä haettiinkin ja hyvin selvästi ranskaksi. Kaiketi siinä koko sisäinen olemukseni vain päätti, että nyt laitetaan parasta ja vedetään homma kunnialla kotiin :D Mahtava päätös tälle Erasmus-jaksolle totisesti. Gradu tosiaan vielä puuttuu, joten maisterin paperia pitänee vielä hieman odotella, mutta kyllä tämä oli jo henkilökohtainen saavutus, ei enää koulunpenkkejä eikä hikisiä tenttisaleja. Toki en sano ”ei koskaan enää”, koska eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä vie, mutta tältä erää tämä osio oli tässä. Tentin jälkeen menin kahvilaan, tilasin ison kahvin ja istuskelin pari tuntia yksinäni tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Oli ihana vain nauttia siitä tunteesta, kun ei tarvitse tehdä mitään juuri nyt sillä sekunnilla. Dolce Far Niente- tekemättömyyden ihanuus- The sweetness of doing nothing.

Pari viikkoa sitten tosiaan pyrähdin Pariisin jälkeen kokonaiset kaksi päivää Lyonissa, ennen kuin oli taas aika suunnata reissun päälle. Vuorossa oli Toulouse ja Bordeaux. Lähdimme torstaiaamuna järjettömän aikaisin kohti Lyonin lentokenttää, koska saimme 25e lentoliput Toulouseen. En ole varmaan ikinä matkustanut noin halvoilla lipuilla! No meitä oli matkassa 6 yhteensä, ja tietenkin heti matkan aluksi piti jonkun jo mössiä :D Onneksi se en ollut minä, sillä olin jo tarkistanut etukäteen etten meiltä ehtisi aamulla lentokentälle asti julkisilla siihen aikaan, joten olin kaverillani yötä ja ehdimme hyvin yhdessä. Ystäväni Pablo puolestaan päätti lähteä etsimään pankkiautomaattia juuri ennen metron saapumista, josta johtuen hän myöhästyi myös lentokenttäjunasta ja olimme varmoja että lentokoneesta täten niin ikään. Kuin ihmeen kaupalla hän kirjaimellisesti juoksi koneen portille, kun he olivat jo sulkemassa sitä. Toki me olimme hieman siinä aiheuttaneet hämmennystä käsimatkatavaroillamme aikaa pelataksemme ja tällä kertaa se toimi :D

Toulouseen saavuimme aamulla klo9 maissa, söimme vihdoin ja viimein hieman aamupalaa ja sitten suuntasimme ensimmäisen couchsurfing tyyppimme luo. Olimme sopineet kaksi eri couchsurfing-paikkaa yhdeksi yöksi jakautuen kahteen eri porukkaan. Ensimmäisen paikan tyyppi viettikin sitten koko päivän meidän kanssamme kierrellen Toulousea ja hengaillen puistossa. Illaksi suuntasimme kaikki yhdessä toisen couchsurfing tyyppimme luo, jossa olivatkin jo bileet täysin pystyssä. Ihan mukavia tyyppejä molemmat couchsurfing dudet, joskin ensimmäisessä paikassa oli hieman siivotonta ja toisessa kaikki polttivat sisällä koko illan, joten voitte kuvitella etten halunnut edes avata laukkuani. No näin voi käydä kun on kyse ilmaisesta yöpymisestä, mutta tosiaan lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Bailausosio jäi hieman lyhyeksi, kun porukka hajosi eri paikkoihin ja itse päädyin jonnekin ihme hippilaivalle. Aivan outoa menoa ja järjettömän huonoa musiikkia, jotain ranskalaista teknoa :D Onnekseni myös Heike ja Samuel suostuivat lähtemään melko pian etsimään paikallista kebab-raflaa :p Söin elämäni ensimmäisen falafel-kebabin! En tosiaan syö punaista lihaa, joten olen kiertänyt Kebab-paikat kaukaa, mutta tää oli kyllä hyvää!



Seuraavana päivänä suuntasimme junalla kohti Bordeauxia, josta olimme vuokranneet yhdessä asunnon kahdeksi yöksi. Todella mahtava ja tilava lukaali olikin kyseessä. Kävimme kaupassa yhdessä ja ostimme hienosti 12 pulloa viiniä heti alkuunsa :D Oli siinä kassaneidillä ja jonottajilla katsomista, kun ladoimme kaikki pullot kerralla tiskiin Samuelin maksaessa yhteiset ruuat ja juomat kerralla.

Kokkasimme ja joimme viiniä kotosalla, itse olin niin väsynyt edellisen illan hippimenoista että painuin ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna yli puolet pulloista oli mennyt ja väki hieman huonohappista, juurikin kun oli aika lähteä retkelle kohti Euroopan suurinta hiekkadyyniä.



Ranskassa kun ollaan, niin tietenkään mikään julkinen palvelu ei toimi loogisesti. Tähän törmäsimme jälleen kun yritimme ensin tulostaa etukäteen ostamiamme lippuja ensin automaatista ja sitten vielä virkailijan avustuksella. Mikäli et ole ottanut juuri sitä luottokorttia mukaan, jolla olet liput ostanut ei lippuja voi tulostaa ja pelkällä emailiin tulleella lipulla et mihinkään pääse, kyllä sen paperiversio tulee olla, ihan sama oletko jo maksanut lippusi ja lippujen nimet täsmäävät mukana oleviin henkiöihin. Jotenkin näin vuonna 2015 voisi kuvitella, että edes Euroopan suurimmissa kaupungeissa toimisi mobiilitunniste lipuissa, mutta Ranska on näköjään hieman jäljessä tässäkin loogisessa kehityksessä. Siellä sitten seisottiin bussin ovella yrittäen päästä sisään ja matkaan, mutta siihen tyssäsi sitten se retki. Jouduimme perumaan edelliset liput ja ostamaan uudet tilalle sillä kortilla mikä oli mukana, tulostamaan uudet liput virkailijalla ja vielä leimaamaan ne toisessa päässä asemaa ennen kuin oli mitään asiaa bussiin. Bussiin, jonka itse asiassa piti olla suora n.1h juna, mutta olikin vaihtunut 1,5h bussi+ juna-kombinaatioksi jossain vaiheessa. Tähän kaikkeen meni noin 2h lisää ja pääsimme lähtemään matkalle vasta klo14 aikoihin kohti Dune du Pyla-nimistä hiekkadyyniä.

Hiekkadyyneillä menikin sitten loppupäivä, kun ne vihdoin tiemme sinne asti löysimme. Harmillisesti aurinko ei kovin paistanut, joten hieman oli vilpoista istuskella hiekkadyynin laella kesätamineissa. Olihan ne dyynit melkoisen hienot, ja voi sitä hiekassa rämpimistä kun kiipesimme ylös. Pitää oikeasti alottaa kunnolla urheilut, kun kotiin pääsen! Tosin ensin käyn lääkärillä tutkituttamassa keuhkoni, jotka eivät ole edelleenkään parantuneet kunnolla maaliskuisesta sairaudesta. YTHS täältä tullaan, tyttösi palaa kotiin halpojen terveyspalveluiden äärelle :D

Sunnuntaina olikin sitten aika luovuttaa asunto pois ja lähteä kotia kohden. Bussimme lähti klo13 maissa, joten hengailimme puistossa jälleen auringosta nauttien, jonka jälkeen aiheutimme hämmennystä paikallisessa Mcdonaldsissa. Olivat päättäneet muuttaa koko palvelun elektroniseksi, niin ettei kassalta saa enää tilata mitään. Aika hassua, kun bussi/junalippujen tulostamiseen etc. tarvitsee henkilökohtaista palvelua ja paperiversiota, mutta sitten samassa puljussa olevasta mäkkäristä et saa mitään ihmiskontaktiin perustuvaa palvelua. Itse kuitenkin painelin suoraan tiskille ja aloin luetella tiskin takana seisovalle miehelle mitä haluan. Hän meni aivan hämilleen ja kun kysyin mitä kastikkeita voisin saada jäätelööni hän sanoi ettei tiedä. Tietysti siinä heti kysyin kovaan ääneen, että ettekös te oo täällä töissä, ni eikös teidän pitäisi tietää? Sieltä kiirehti sitten joku johtajahahmo paikalle selittämään, että tässä on menossa kokeilu näiden elektronisten tilauspäätteiden kanssa, joten mun pitäisi mennä sieltä tilaamaan ja vaan noutaa se tilaus tästä tiskiltä. Sanoin vaan, että no jopas on tyhmä kokeilu tämäkin taas, miksi tehdä helposta taas vaikeempaa ja pistää ihmiset jonottamaan tuhannessa eri paikassa. Hän siinä yritti selittää ettei kokeilu ole tyhmä vaan tulevaisuutta etc. Suostui lopulta kuitenkin ottamaan mun tilauksen vastaan ihan siinä kun luettelin mitä haluan, meni kokonaiset 3 sekunttia, itse väittelyyn 5 minuuttia. Kokeilin kerran ranskaksi tollasta taulua ja juupajuu, siitä ei kyllä tullu mitään, sekos koko pirun taulu ja meinasin tilata ihan mitä sattuu. Harvemmin mäkkärissä edes käyn, mutta nyt kerrankin kun yritin olla tehokas asiakas ni johan meni metsään sekin :D

Juuri ja juuri olimme saaneet mäkkärit mukaan, kun tajusimme että kello alkaa tosiaan olla hyvin lähellä bussimme lähtöaikaa. Itse olin jo kyseisen bussiyhtiön busseilla matkustanut Pariisiin, joten yritin kysellä toisilta useampaan kertaan, että lähteekö bussi muka ihan tästä pääasemalta vaiko kenties vähän jostain sivummalta. Kukaan ei kuunnellut tietenkään huoliani, ennen kuin selvisi että bussi tosiaan lähtisi noin 4minuutin kuluttua jostain aivan muualta, kuin aseman edustalta. Siinä sitten paniikissa juoksentelimme kysymässä ihmisiltä, että mistä tämän yhtiön bussit mahtavat lähteä. Vihdoin bussin lähtöajan lyödessä kellotauluun saimme tietää, että se lähtisi aseman toiselta puolelta. Lähdimme kaikki 6 paniikissa juoksemaan raitiovaunukaistaa pitkin sillan yli kohti toista puolta. Aivan järjetöntä paahtamista kaikkine tavaroidemme kohti toista puolta, joka ei tosiaan ollut aivan vieressä. Kuin onneksemme näimme bussin, mutta emme päässeet sillalta alas bussin kohdalla vaan jouduimme juoksemaan pitkälle ohi siltaa pitkin kulman taakse. Huusimme ja vilkutimme bussille ja Samuel heitti tavarat tienvarteen, hyppäsi sillalta kesken matkan ja juoksi bussille pidättelemään sitä että me muutkin ehdimme paikalle. Voi elämä sitä ryntäystä ja adrenaliinia!

Olimme kaikki aivan hiestä märkiä ja puuskutimme viimeistä päivää kun vihdoin pääsimme bussiin sisälle. Tietysti vaivalla hankkimani Mc-cafe kahvini oli pitkin paperipussia. Siellä sitä sitten oltiin punaisina ja hikisinä valmiina 9h bussimatkaan kohti Lyonia. Hieman saimme kummastuneita katseita muilta matkustajilta :D En kyllä tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisimme myöhästyneet tuosta bussista, sillä se oli ainut tuon yhtiön matka tuolle päivälle, junat ja lennot olisivat olleet viime minuutilla äärimmäisen kalliita ja minulla oli seuraavana aamuna tentti Lyonissa. Sanotaanko että olipas kyllä taas reissu, varsinkin noiden kulkuneuvojen osalta :D Taidan jotenkin houkutella pientä hämminkiä osakseni aina kun yritän jonnekin matkata. Kotimatkalla kertasin seuraavan päivän tenttiin muiden nukkuessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen viikonloppureissun takia.

Seuraavana päivänä ymmärsin tenttikysymykseni hieman eri tavalla, kuin mitä professori oli tarkoittanut, joten 15minuutin vastauksen valmistelu meni täysin hukkaan ja jouduin improvisoimaan vastauksen täysin päästäni professorin tuijottaessa minua pistävästi. Onnekseni kyseessä oli Les Institutions Européennes, eli eurooppalaiset instituutiot- kurssin tentti, joten voin kyllä sanoa, että 5 vuotta Eurooppaoikeutta pelasti tästä suosta.

Siinä pienoiset päivitykset täältä jälleen kerran. Viimeinen viikko lähti tosiaan tässä juuri käyntiin, joten saas nähdä mitä tässä vielä sattuu.

Ympäriinsä-ämpäriinsä

Nyt kyllä hävettää jo ihan kuinka pitkään aikaan en ole päivittänyt yhtikäs mitään! Pakko kuitenkin sanoa puolustukseksi, että viimeiset viikot olen kirjaimellisesti juoksennellut ympäriinsä, ja sen ajan kun olen kotosalla ollut, olen vain lukenut tentteihin ja kirjoittanut esseitäni hikihatussa. Viimeisiä viikkoja viedään ja se on kyllä näkynyt tässä tahdin kiristyessä. Niin monta juttua vielä tekemättä, paikkaa näkemättä ja lopputentitkin pitäisi ehtiä suorittaa hyväksytysti siinä välissä läpi. Tähän mennessä olen tehnyt kaikki kolme ranskan lopputenttiä sekä kaksi suullista oikeustenttiä ranskaksi. Ne oli kyllä aivan järjettömiä, ekaa jännitin niin paljon että teki mieli vaan itkeä, oksentaa ja pyörtyä samaan aikaan, kaunista :D Yleensä en jännitä tenttejä, mutta tosiaan vähän eri asia runoilla jotain sontaa paperille tenttisalissa, kuin puhua proffan kanssa kasvotusten totaalisen vieraalla kielellä oikeustermistöä käyttäen. Kaiketi sitä voisi todeta, että ranskan tasoni on pakostikin vähän noussut näiden kuukausien aikana, kun tuohon pystyin. Olen melko varma, että tähän mennessä olleet tentit ovat kaikki menneet läpi, mutta viimeinen ja varmaan hankalin tentti on sitten vielä ensi viikolla. Jos ei mene läpin, niin sitten siirrymme vain Plan B:n pariin eli itkemistä proffien luona niin kauan että hyväksyvät mun epämääräiset söperrykset :D

No mutta sitten se oikea elämä, jonka takia tentteihin lukeminenkin on jäänyt hieman vähemmälle. Piti ihan kalenterista kattoa, että missä sitä oikein oon ollukaan viime aikoina. Voi pimpulat, sitten viime kirjoituksen olen käynyt: Dijonissa maistelemassa viiniä, Pérougen keskiaikaisessa kaupungissa, Brysselissä kaverin luona ja saunassa, Annecyssä ihailemassa suurta järveä, Pariisissa Eiffelin juurella ja juurikin pari päivää sitten palasin Toulouse-Bordeaux reissulta. Näistä kaikista olisi voinut kirjoittaa hyvin oman postauksensa :( Niin järjettömän paljon taas tapahtunut, ja niin paljon hyviä muistoja jää nyt kirjoittamatta ylös. Tää kaikki siis noin kuukaudessa höystettynä 4 tentillä, parilla esseellä ja ranskan esityksellä. Ihmettelen että oon vielä ylipäätään elossa :D Ihmekös kun oon ollu vähän väsyny tässä.


Yritän tehdä pienet tiivistelmät noista reissuista;

Dijonissa käytiin Haiken ja meijän ranskalaisen kaverin kanssa viikonloppureissulla tän frenchmannin porukoiden luona itse asiassa. Reissu alkoi erittäin mainiosti, kun Lyonin rautatieaseman viereen parkkeerannut ystävämme ei enää löytänyt auton avaimiaan, pieni metallinen avainosa oli jonnekin lentänyt erilleen muista avaimista. Siellä sitten etsimme avainosaa yli tunnin, jonka jälkeen jouduimme soittamaan hinaajan paikalle, menemään taksilla lentokentän autovuokraamoon asti lainaamaan autoa, jolla ajaa Dijoniin. Kivasti olivat frenchmannin porukat valmistaneet meille illallista, mutta eivät nähtävästi enää jaksaneet odottaa meitä 1.30am asti. Pikkasen reissu venähti siinä. Auto jäi Lyoniin varikolle, josta ystävämme joutui sen hakemaan seuraavalla viikolla vara-avaimellaan. Muutoin reissu meni erittäin hyvin, ja kävimme muun muassa alueen suurimmassa viinikellarissa maistelemassa viinejä.



Yhteensä nähtävästi 5km maanalaisia tunneleita kaupungin alla täynnä viinipulloja. Aika siistiä! Ei meinannut ranskalainen ystävämme saada meitä pois sieltä kellarista ollenkaan :D




Dijonin jälkeen heti seuraavana päivänä hyppäsimme bussiin ja matkasimme parin tunnin päähän Lyonista Pérougen keskiaikaiseen kaupunkiin. Ihan söpö paikka, joskin melkein koko kaupunki oli kiinni, koska nähtävästi suurimmat turistivirrat ovat viikonloppuisin.


Noh loppupäivä meni mukavasti puistossa siemaillen viiniä ja napostellen ranskalaisia juustoja ja leivoksia. Tullut pienoisesti tapa tästä puistohengailusta, niin rentouttavaa ja tietysti auringon paiste kruunaa kaiken :)



Bryssel olikin sitten vuorossa seuraavaksi. Matkasin Brysseliin jälleen kimppakyydillä, joten mukava pieni 7h kuullunymmärtämisharjoitus ranskalaisten kanssa samassa autossa :D En tosiaan ole mikään ranskan mestari ,vaikka näiden juttujen perusteella voisi olettaa hurjia, en todellakaan, vaatii erittäin paljon töitä edelleen ja englanti voittaa vielä kirkkaasti. Noh, vihdoin ja viimein kun pääsin perille olivat ihanasti ystäväni Iida ja Lauri minua vastassa metroasemalla.



Kyllä siinä kyyneleet meinasi tulla silmiin, niin pitkä aika kun on päässyt kunnolla höpisemään omia juttuja ja omalla kielellä. Meinasin tosin matkalla Iidalle päästä hengestäni jo heti alkutekijöissään, kun astelin bussi/taksikaistalle höpöttäen samalla jotain. Senteistä oli kiinni, ettei loppunut reissu jo siihen paikkaan. Pitäisi keskittyä hieman enemmän eikä vain höpötellä koko ajan, tai ehkä Bryssel voisi vähän ajatella tolloja turisteja noiden kaistojensa kanssa. Just saying. No kun kerran hengissä selvisin, oli taivaallista päästä käymään Suomen Brysselin suurlähetystön/ edustuston saunassa harjoittelijailtamien yhteydessä. Kuukausien jälkeen sauna on yksinkertaisesti vaan parasta mitä voi ajatella tekevänsä torstai-iltana. Olen jo käynyt tosiaan Brysselissä viime syksynä, joten päivät lähinnä samoilimme ympäriinsä kierrellen ja oli kyllä ihanan vapauttavaa, ettei tarvinnut juosta minkään pakollisen turistiohjelman perässä.

Kävimme pubiryöminnässä lauantaina tutustumassa Brysselin yöelämään ja sunnuntaina puolestaan vuorossa oli eduskuntavaalien vaalitilaisuus jälleen edustuston tiloissa muiden suomalaisten kanssa. Olihan se kyllä aika siistiä, että viime syksynä järjestin itse vierailun kyseiseen pytingiin, ja nyt kävimme saunassa ja vaalivalvojaisissa samassa paikassa kuin vanhat tekijät. Maanantaina oli aika lähteä kotiin ja olin varannut kaksi bussimatkaa kotia kohden, vaihto olisi Pariisissa. No ensimmäinen bussi lähti tietenkin hieman myöhässä, joten kun pääsimme Pariisiin oli seuraavan bussini lähtöön noin 4 minuuttia ja minun piti vielä vaihtaa email tuloste lipuksi. Siellä sitten juoksin ensin lipun perässä, jonka jälkeen etsin oikeaa bussia laiturilta. Yritin kysellä ihmisiltä, että missä ihmeessä on Lyonin bussi?! Kaikki vaan höpisivät että Barcelona, Barcelona. Pienesti raivopäänä juoksin laituria edestakaisin ja kyselin kaikilta. No sitte vedin kuskia hihasta ja kysyin onko tää se Lyonin bussi vai ei mikä on merkitty lähtemään tältä laiturilta. No tietenkin mun tuurilla kuski puhui vain katalaania ja melkoisella vauhdilla. Tajusin, että Lyon si, si ja siinäpä se. Otti mun lipun ja osotteli bussia. Ajattelin, että no mennään nyt sitten, olihan mulla saunabikinit on mukana, että korkeintaan Barcelonan loma tästä nyt kehkeytyy. Kyselin vierustovereilta, että mihinkäs olette menossa, lisää espanjaa/katalaania ja vastauksena Barcelona. Siellä sitten istuskelin bussissa matkalla kohti Barcelonaa katsellen katalanian kielisiä leffoja, mihin sitä ei köyhä opiskelija itseään laittaisi halpojen lippujen takia. Ei mennyt kuin 6h bussissa ennen kuin 30minsaa ennen Lyonia sitten varmistui, että teemme nopean pysähdyksen Lyonissa, jippii, kotiin 12h matkan jälkeen sittenkin :D



Hyppään tästä Annecyn yli suoraan Pariisiin, sillä Annecyssä oli vain iso ja kaunis järvi ja puisto picnic viinin kera jälleen kerran.



Noh Pariisissa ei sitten aurinkoa enää riittänytkään, vaan ikävän harmaa ja sateinen ilma. Pariisissa olin pääsääntöisesti uuden australialaisen ystäväni kanssa, mutta perjantai-illan vietin ihanasti suomalaisten ystävieni Marin ja Mikon kanssa, jotka olivat tulleet Pariisiin minilomalle. Hassua nähdä niitä ”omia ihmisiä” toisessa kaupungissa ja vieraassa maassa :D Illallistimme yhdessä, jonka jälkeen istuskelimme pianobaarissa jokusen aikaa. Aivan mahtava laulaja sattui olemaan estradilla pianobaarissa ja itse ainakin nautin tuosta illasta äärimmäisen paljon:)

Lauantaina kiertelin kaupungilla australialaisen ystäväni kanssa ja illalla tapasimme Heiken ja Pablon, joiden Marokon loma päättyi sopivasti Pariisiin. Oikeastaan olin koko Pariisin reissun toisten lomilla, tungin vain mukaan heidän lomilleen :D Mutta sattui niin sopivasti kaikki tutut olemaan samaan aikaan Pariisissa, joten miksipä ei :D Kaikkihan rakastaa mun seuraa kuitenkin, vaikka eivät sitä välttämättä myönnäkään :p

Pariisista palasin maanantai-iltana, jonka jälkeen olin Lyonissa kokonaiset kaksi päivää, ennen kuin lähdimme kohti Toulousea ja Bordeauxia. Mutta taidan jättää ne reissut nyt tältä erää omaksi osakseen, niin on vähän jotain mistä kirjoittaa ensi kerralla myös :D

Tällä hetkellä Lyonissa on ollut 25-30c astetta lämmintä, ja olen lähinnä päivät ollut puistossa makoilemassa ja ”lukemassa” tenttiin, toivon että säät pysyvät näin hyvinä vielä viimeiset viikot, jotta saan kunnon rusketuksen ennen kotiin paluuta :p


-elisa

Äiti ja Isi Lyonissa

Järjetön kiire ollut taas viimeset viikot. Olin ensin Avignonissa pari päivää, jolloin ei kyllä ollu kovinkaan kiire, vaan hyvin ehdin istahtaa puistossa ja polttaa itteni ihan punaseksi :D

Juuh, taas on se aika vuodesta, kun näen auringon ja se näkee mut ja sen jälkeen kaikki näkee iloisen jälleen näkemisen lopputuloksen. Rakastan kesää, aurinkoa ja lämpöä, joten kaiketi tää oli taas odotettavissa. Tiedän myös, että aurinkorasvan käyttö olisi suositeltavaa, mutta en tosiaan tullut sitä pohtineeksi joulukuussa, kun pakkasin laukkuja tänne lähtiessä. Ostin nyttemmin jo uuden rasvan, mutta noh vahinko oli jo sattunut niin sanotusti. Kyllä tämä tästä rusketukseksi muuttuu, ainakin toivon kovasti.

No sitten se kiireinen osio. Toisten ihmisten loma. Toisin sanoen mun porukoiden loma täällä Lyonissa mun luona. Kaiken kaikkiaan Kiva että kävivät ja hyvät ilmatkin lopulta sattuivat meitä suosimaan. Nyt olen vain järjettömän väsynyt ja edessä on kuukauden mittainen paahtaminen ilman kunnon vapaapäiviä. Ei saisi valittaa, itsepähän olen aikatauluni jälleen tehnyt, joten tässä suossa rämmitään :D Jotenkin sitä en vain tajunnut etukäteen, kuinka paljon aikaa turisti-oppaus käytännössä vie. Tietenkin sitä haluaa, että toisilla on paras mahdollinen loma, joten pohdin jo viikkoja etukäteen mitä kaikkea Lyonissa voi ylipäätään tehdä. Siinä vaiheessa tosin tajusin, etten tiedä tästä kaupungista läheskään tarpeeksi. Oma elämä pyörii tätä nykyään niin tiiviisti koulun ja omien menojen ympärillä, että olen unohtanut tutkia itse kaupungin sisältöä. Päivästä toiseen aika samat kuviot ja reitit. Kävinkin sitten vähän seikkailemassa etukäteen ja ajelemassa busseilla reitit valmiiksi, että tiesin mistä pääsee ja mihin. Parempi tolloilla itekseen kuin kahden turistin kanssa, jäävät vielä vahingossa jonnekin bussin nurkkaan, kun en sano ajoissa että nyt mennään. Sehän olisikin ollut kivaa metsästää kadonnutta isiä tai äitiä jostain Lyonin bussivarikolta :D extreme-matkailua.


Vanhukset saapuivat siis lauantaina, ja löysivät jopa perille Lyoniin asti, vaikka Pariisissa pitikin vaihtaa lentokoneesta junaan. Ihan peloissani olin koko päivän, että siellä ne nyt paahtavat jossain väärässä junassa kohti Istanbulia. En tosiaan luota kovinkaan paljon ranskalaisiin systeemeihin, ja kun ne yhdistetään kahteen kielitaidottomaan reissaajaan voi olla lopputulokset hyvinkin yllättäviä. Jotain porukat hihittelivät keskenään, kun kysyin mitenkä oli matka mennyt ja miten selvisitte Pariisissa. Irtisanoudun siis tässä vaiheessa kaikista mahdollisista konflikteista, joita on viikko sitten Pariisissa tapahtunut :D Hyvä että oli hauskaa!


Lauantai otettiin aika rennosti. Pääsimme hotellille ja mukavasti ikkunan takaa avautui näkymä Lyonin pääteatterille ja kukkiviin puihin. Kiertelimme hieman kaupungilla kävellen katselemassa Lyonin hoodeja, ja pieni sadekaan ei kovin haitannut. Päästin vanhukset ajoissa nukkumaan, olivathan he lähteneet kotoa keskellä yötä ja taivaltaneet pitkän (ja kukaties vaikeakulkuisen?) reitin Lyoniin asti.


Sunnuntaina suuntasimme minun kotialueelleni, Croix-Rousseen. Kiertelimme hieman korttelia katselemassa paikallista toria ja yritimme tähyillä näköalapaikalta Mont Blancia, joka näkyy myös kotini ikkunasta kirkkaalla ilmalla. Ostimme paikallisesta leipomosta erilaisia leivoksia maisteltavaksi kahvin kanssa ja suuntasimme vierailulle kotiini. Joimme kahvit ja tutkailimme kotiani ja sen toisinaan hieman ”kekseliäitä” rakennelmia. Vuokraemäntäni tuli jossain vaiheessa kotiin ja yritti hieman englanniksi jutustella vanhempieni kanssa, mutta pienoista kielimuuria puolin ja toisin. Itse siinä välissä sähläsin sujuvasti kolmella eri kielellä; suomeksi, englanniksi ja tietysti ranskaksi. Jännä jos menee vähän jutut sekaisin itse kullakin.

Minun luotani laskeuduimme tuhat miljoonaa porrasta ennen kuin saavutimme Parc de la Tête d´Or puiston. Hieman tuulinen päivä sattui, mutta muuten oli erittäin mukava tallustella ympäri puistoa auringon paisteessa. Puistossa on myös eläintarha, jossa samoilimme jokusen aikaa tähyillen muun muassa kirahveja, lintuja, apinoita, leijonia ja ties mitä elukoita.

Puiston jälkeen hyppäsimme bussiin ja huristelimme takaisin kaupunkiin.
En ollut suunnitellut sille päivälle enempää ohjelmaa, mutta päätimme vierailla elokuva- ja miniatyyrimuseossa, kun aikaa kerran oli ja museo on auki myös sunnuntaisin. Oli kyllä kiva museo! Hyvin erilainen kuin perus maalauksia-seinällä tyyppiset museot. Elokuvalavasteita ja tavaroita esiteltiin ensimmäisessä osassa museota ja olihan se hauska nähdä millaista miekkaa Angelina Jolie oli käyttänyt Tom Riderissa. Jälkimmäinen osio keskittyi sitten enemmän miniatyyreihin ja kaikkeen pienikokoiseen. Itselläni ei ikimaailmassa riittäisi kärsivällisyyttä näpertää jotain miniatyyrihuoneita. Niin paljon hienoja yksityiskohtia ja tarkkuutta vaativia juttuja.


Museon jälkeen söimme Bouchonissa eli Lyonilaisessa ravintolassa. Täytyy myöntää, että hieman oli hakusessa ruokasanasto, etenkin Lyonilaisten ruoka-annosten kanssa. Tunnen kyllä perus sapuskat, mutta nyt tilattiin hieman sokkona. Äiti sai jonkun makkaran, joka haisi kuulemma aivan peräsuolelle. Iskä söi sitten lopulta sen makkaran ja jakoi pihvinsä äitin kanssa. Pihvi haisi pihviltä.

Itse söin cannelle- rullan, joka on eräänlainen kalasta ja kananmunasta tehty pehmeä soufflé. En osaa sitä kuvailla, mutta tarjoillaan kuitenkin tomaattikastikkeen kanssa yleensä ja oli kyllä ihan hyvääkin. Jälkiruuaksi tilasimme jälleen hieman sokkona ja lopputulos oli kaksi makeaa jälkiruokaa ja yksi suolainen. Jälleen kerran äiti joutui uhriksi, ja sai eteensä kupillisen Bonjour-sulatejuustolta maistuvaa juustoa ja leivän palasen. Voisi päätellä, että kannan jotain kaunaa äitiä kohtaan ja kostin nyt tilaamalla ties mitä hänelle, mutta pakko myöntää että en kyllä edes tahallani olisi osannut noita tilata, sen verran random juttuja :D Mun ja iskän jälkkärit oli kyllä ihan hyviä :p


Maanantaina kiipesimme vuorelle= otimme erikoismetron kukkulan huipulle. La Basilique de Fourvière oli ensimmäisenä ohjelmalistallamme.Kiersimme kirkkoa sisältä ja ulkoa, jonka jälkeen suunnistimme ruusutarhojen läpi kohti roomalaisia raunioita. Ikävä kyllä ruusut eivät vielä kukkineet, mutta muut kasvit kyllä ja oli muutenkin mukavan keväinen päivä, juuri sopiva ulkoiluun.

Vietimme jonkin aikaa tutkaillen raunioita ennen kuin palasimme jälleen erikoismetrolla= funiculaire, takaisin kaupunkiin. Loppupäivä menikin sitten vanhassa kaupungissa kierrellen. Kävimme Cathedral St. Jeanissa, joka tosin tuntui melko pelkistetyltä kirkolta äärimmäisen koristeellisen Basilican jälkeen. Kiersimme myös muutamat traboules eli pienet käytävät ja portaikot, joita löytyy talojen välistä. Ennen vanhaan talot rakennettiin vähän sen mukaan miltä tuntui. Naapurille voitiin jättää surutta vain pieni käytävä tämän kotiin pääsemiseksi, ei turhaan pohdittu mitään paloturvamääräyksiä ja pyörätuolileveyksiä.



Tiistaina porukoilla piti olla vapaa päivä ja vapaaehtoista shoppailua, mutta sitten ensimmäinen tuntini oli peruttu, joten turistiohjelma sai jatkoa. Kiertelimme kauppoja hyvän tovin, äiti sai laukkunsa ja iskä shortsit, minä kengät. Minä suuntasin sitten iltapäiväksi kouluun ranskan tunnille ja lomalaisilla oli lepohetki siinä välissä. Hieman väsytti ranskan tunnilla ja ei meinannut kieli taipua, koska olin niin ahkerasti höpissyt vain suomeksi. Toki hoidin kaikki tilaukset yms. aina ranskaksi vanhempieni puolesta, mutta kuitenkin pääsääntöisesti suomenkielen pitkä viikonloppu. Tiistaina pakkasimme minun talvivaatteeni ja ylimääräiset tavarani vanhempieni mukaan. Helpottaa kummasti, kun edes jotain sain laitettua takaisin päin jo. Ei tarvitse sitten touko-kesäkuun vaihteessa pukeutua talvitakkiin ja saappaisiin painorajoitusten vuoksi.


Keskiviikkoaamuna luin uutisia kauhistuneena. Lakko Ranskan lennonjohtajilla. Ai miten mukavaa, kaikista päivistä juuri tänään, kun olen lähettämässä vanhempiani junalla kohti Pariisia ja sieltä lentokoneella Helsinkiin. Noin 40% lennoista oli uutisten mukaan peruttu, joten pidin vain peukkuja koko päivän, ettei heidän lentonsa kuulu tuohon osioon. Yritimme selvittää juna-aseman työntekijän sekä hotellin omistajan avustuksella miten lakko vaikuttaa Helsingin lentoihin, mutta siihen aikaan päivästä ei ollut vielä varmaa tietoa illan lennoista. Iltapäivällä laitoin sitten vanhempani junalla kohti Pariisia tietämättä pääseekö tämä hieman kielitaidoton reissukaksikko lähtemään ylipäätään pois Ranskasta vai ovatko he kohta jälleen oveni takana kolkuttelemassa. Neuvoin heitä vain seuraamaan muita suomalaisia, joita varmasti löytyy Finnairin portilta palloilemasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lento lähti vain hieman myöhässä ja olettaisin, että he ovat takaisin kotiin asti päässeet, ainakaan muuta tietoa ei ole tähän mennessä kotimaan päästä herunut :D


Itse jatkoin normaalia elämääni iltapäivän ranskan kurssilla ja toisen ranskankielisen oikeusesseeni kirjoittamisella. Kerron hieman myöhemmin lisää tuosta esseestäni, hauskaa tulee varmasti jälleen olemaan tuon puitteissa, voi pimpulat. Nimimerkillä; valitse aihe josta et tiedä mitään ja kirjoita se kielellä jota et osaa, järisyttävä lopputulos on taattu.

Hulluista aikatauluista puheen ollen, huomenna lähden Dijoniin viikonlopuksi ja seuraavana viikonloppuna valloitan Brysseliä ystäväni kanssa. Sitten onkin jo tenttisuma ja varmaan itken omaa tyhmyyttäni, että pitipä taas juoksennella ympäriinsä opiskelun sijaan. Noh saas nähdä, onneksi tilasin veljeltäni Suomesta tulostetut luentomonisteet porukoideni mukana, joten voin lueskella missä vain. Outo kuvio tosiaan, mutta täällä on niin kallista tulostaa mitään, ja Suomessa meillä ei ole paperista pulaa, joten lennätin sitten ne muistiinpanot vähän kauempaa itelleni :D

Juhannus ja viinit

Heippa taas täältä frenchmannien luvatusta maasta! Viimeksi kirjoittelin kuinka pienoinen sairaspöpönen vei jalat alta ja sain super lääkekuurit. No kuurit tuntuvat auttaneen, olen taas elävien kirjoissa. Hieman yskittää vielä toisinaan, mutta tätä nykyään keuhkot eivät ole kuitenkaan aikeissa jättää loppua ruumista, joten voiton puolella ollaan.

Voisin vähän päivitellä mitä tässä nyt on viime aikoina taas tullu sähläiltyä.
Viime viikolla pidin hienon esitelmän Suomen juhannuksesta ranskan tunnilla. Voi pentele että jännitti niin järjettömästi. Suomeksi ja englanniksi pystyn aika hyvin improvisoimaan mikäli tulee totaalinen blackout kesken esityksen. Ranskaksi ei mitään toivoa. Hienon esityksen olin valmistellut, ranskalainen kaveri tarkisti vielä mun kirjotuksen että oli varmasti täysin 100% oikein. No sitten siellä kaikkien katseiden edessä tietysti menin ihan lukkoon, unohdin kaikki sanat ja ne mitkä muistin lausuin päin hongikkoa. Viiden minuutin esitys tuntui noin puolelta tunnilta. Totaalisen kamalaa. Ajattelin jälkikäteen että nyt kyllä loppu tää pelleily, ikinä halua enää puhua sanaakaan. Taas näitä hetkiä, kun tajuaa olevansa uransa huipulla. No kaverit sano jälkikäteen että ihan hyvin se meni, ja sain itse asiassa 16/20 pistettä arvostelussa myös joten liekö taas oma arvio oli hieman murskaava. Palautetta sain ääntämisestä sekä joidenki verbien loppuosien tarkkuudesta. Yleensähän alotan verbin hienosti ja sitten nielaisen sen loppuosan :D Mun mielestä hyvin ranskalaista, ei nääkään sano kaikkia sanoja kokonaan, sitte vaan vähän modifion oman juttuni siitä :p No pitää varmaan alkaa kiinnittämään enemmän huomiota tohon, tuun vielä vahingossa luvanneeksi jotain sen takia ettei kukaan tiedä missä aikamuodossa puhun. Pikkujuttuja.

St. Patrick´s Day hulinoissa kanssa kävin pyörähtämässä. Kivasti vihreitä ihmisiä ja menoa ja meininkiä. Itse asiassa siinä iltasella ranska taas sujui yllättävän hyvin. Sujuvasti portsarille selitin, että en kyllä ole yhtään etuillut jonossa ja kiltisti olen odottanut ja en nyt ymmärrä yhtään että mikä tässä on tämä ongelma :D Vahingossa ehkä vähän menin vasemmalta ohi, ei sitä nyt aina voi tajuta missä jono menee tarkalleen. Mutta perustuen empiirisiin tutukimuksiini, mä kyllä sanoisin, että tää ranskan kieli vaatii kaverikseen sen viinin. Heti alkaa kieli sujua kun viini liittyy kuvioihin mukaan. Täällähän nää kasvattaa lapset pienestä pitäen viinin saloihin, joten kyllä se mun mielestä on ihan riittävä todiste siitä, että jos haluaa sujuvasti ranskaa möngertää on parempi naukkailla hieman siinä samalla. Pohdin vakaasti tätä tutkimustulosta, kun on seuraavan suullisen esityksen aika.


Kävin viime viikonloppuna taas uudestaan Avignionissa kaverin luona. Perjantaina kaveri kysy onko mulla mitään tekemistä viikonlopuksi ja sanoin että no ei oikeastaan ja sitte sovittiin että no mäpäs katon onko kimppakyytejä sinnepäin lauantaille ja sunnuntaille. Niin ne suunnitelmat vaan muuttuu lennossa. Hirveen kivaa oli taas, lauantaina käytiin viinikylässä Avignionin ulkopuolella, jossa vähän maisteltiin viinejä. Tolla alueella jokaisella perheellä on tyyliin oma viiniviljelmä. Vitsin kivaa olla ammattilaisen kanssa, voi kysellä ihan mitä vaan ja saat sellasen järjettömän tarkan selityksen jostain maaperän vaikutuksesta viinin makuun. Ihan hullua. Pienesti tuntee ittesä tolloksi, kun omat viinivalinnat yleensä painottuu siihen etiketin tarkasteluun, hintaan, prosentteihin ja kuiva/makeus aspektiin. Siinäpä ne. Vielä kun muistaisin kaikki opit ni oisin kyllä kohta aikamoinen taituri :p Pitää ottaa joku muistivihko mukaan seuraavaksi.

Sunnuntaina sato vettä, mutta lähtiin silti käymään pienellä retkellä katsastamassa söpö pikku kaupunki Avignonin ulkopuolella. Ranskalaiset kaupungit on vaan niin kauniita, ihan kun jostain postikortista suoraan. Meidän kyläpahaset on aika harmaita ja ankeita verrattuna näihin. Jotenkin hassua ajatella, että ihmiset tosissaan asuu niin söpöissä paikoissa :D Tää kylä Village de Gordes on päässy Ranskan kauneimpien kylien listalle ja en kyllä yhtään ihmettele. Vaikka satoi ni silti oli suht kaunista, tietty maisemia ois näkyny paremmin jos ei olisi ollut myös totaalisen sumuista. Laitan tähän jonkun google kuva, koska meidän kuvat on ihan sumuisia otoksia :D

No mutta oli kiva viikonloppu kuitenkin taas ja matkat sujuivat hienosti ranskalaisten kanssa samassa autossa. Siinä sitä kuullunymmärrystä vasta pääseekin testaamaan, kun höpisevät keskenään ties mistä pari tuntia putkeen. Toki itsekin yritän höpistä edes jotain, mutta pääsääntöisesti kuuntelen ja yritän ymmärtää ja hymistä väliin jotain. Nyt on sellanen olo taas että haluaisin nähdä mahdollisimman paljon Ranskaa ja vierailla eri paikoissa joka viikonloppu. Tää on vaan niin järjettömän kaunis maa kaiken kaikkiaan. Sain tosin jo hieman viitteitä ens kuun koulujutuista ja tiedän, että piakoin pitää kyllä alottaa niiden kanssa taistelu että ehin kaikki tehdä ajoissa. Kaikkea pitäis tehdä ja ehtiä suunnitella samaan aikaan ja tietysti oon innostunu tuhannesta eri asiasta koulun ja Ranskan lisäksi myös, joten tässä nyt on aikamoista hulabaloota tiedossa.

Henkihieverissä

Heippa taas pitkästä aikaa. Ei ole tullut kirjoiteltua liiemmin, koska olin tosiaan viime viikon ihan sängyn pohjalla suurimman osan ajasta. Hyvin hyvin harvoin oon kipeänä, mutta nähtävästi en ole supernainen sitten kuitenkaan, koska tällä kertaa lähti kyllä jalat alta ihan tehokkaasti.


Barcelonan jälkeen olin pari päivää kotona ennen kuin lähdimme saksalaisen ystäväni kanssa viikonlopuksi Avignioniin. Avignon on pienen pieni kylä pahanen parin tunnin päässä Lyonista, juuri sopiva vkl kohde. Yövyimme couchsurfing- sivuston kautta tutustumamme ranskalaisen miekkosen luona, ja voi että oli kivaa! Mun eka couchsurfing-kokemus, ja ei kyllä jää viimeiseksi. Aivan kuin olisimme tunteneet aina, miekkonen kokkasi meille, kertoili ranskalaisista viineistä ja muutenkin juteltiin kuin vanhat tutut. Miekkonen lähti seuraavana päivänä töihin ja jätti meille vain kämppänsä avaimet ja toivotti hauskaa päivää :D Aivan järjettömän hyvä tapa yöpyä ilmaiseksi jonkun luona samalla, kun saat uusia kavereita. Saksalainen ystäväni sekä tämä miekkonen molemmat ovat yöpyneet ties missä ympäri maailmaa ja heillä oli vain hyviä kokemuksia takataskussa. No Avignon oli söpö pieni paikkakunta, kiertelimme päivän siellä ja tutustuimme mm. Palais des Papes-linnaan, jonne paavit siirrettiin joksikin aikaa pakoon vallanhimoisia kuninkaita.




Reissun jälkeen minulla oli vain muutama päivä aikaa saada ranskankielinen oikeusesseeni valmiiksi, joten panostin täysillä siihen. Näin jälkikäteen tajusin, että päätäni särki jo monta päivää ennen esseen palautusta, mutta jotenkin en ajatellut tulevani kipeäksi, stressiähän se vaan on. Yleensä olen liian kiireinen tullakseni kipeäksi, mutta nähtävästi kroppani on tajunnut minun vain lomailevan täällä. Perjantaina palautin esseen, illalla kävin kaverin luona ja sitten se iski.


Tajuton kuume, ihan kuin Katy Perryn laulusta: ”its hot and its cold, its yes and its no”, päänsärky voimistui jonnekin richterin asteikoille ja tietysti kurkkukipu liittyä bailuihin. Joka kerta kun yskin keuhkojani pihalle halusi osa takaraivostani jättää pääni, tai ainakin siltä se tuntui. Se oli sitten sellainen viikonloppu. Paljoa en muista, muuten kuin että huuruissa olen ollut. Kämppikseni kokkasivat sienirisottoa, joka olisi varmasti ollut äärimmäisen hyvää, jos 1) olisin ollut yhtään nälkäinen 2) olisin pystynyt nielemään mitään 3) jos muistaisin että olen kuitenkin illallispöytään asti raahautunut. Maanantaina hain lisää lääkkeitä apteekista ja ajattelin että kyllä tämä nyt tästä, kouluun en kuitenkaan jaksanut vielä raahautua. Kummasti pari päivää syömättä ja jatkuva urheilua mustuttava yskiminen vie voimat, öisin en voinut myöskään nukkua, koska joka kerta saatuani pääni tyynyyn meinasin armottomasti tukehtua.

Tiistaina päätin urhoollisesti lähteä jo kouluun, eihän sitä kukaan jaksa olla kotona koko ajan. Huomasin matkalla, etten voi kunnolla hengittää ja hengästyin jo pelkästä normaalista kävelystä aivan vietävästi. Metron ja koulun rappuset meinasivat viedä hengen. Henki loppui ja jäätävä yskimiskohtaus iski joka kerta, kun yritin liikkua mihinkään. En voinut myöskään puhua, sillä sekin sai minut hyvin nopeasti järjettömän hengästyneeksi. Vedin vain urhoollisesti strepsils-tepsiisejä kaksin käsin, että selvisin päivästä. Asumme 6 kerroksessa ilman hissiä, joten kotiin palatessa jouduin istumaan rappukäytävässä kerrosten välissä ja nousemiseen meni melkein puolituntia. Tajusin vihdoin itsekin, ettei nyt olla enää ihan normaaleissa flunssan sfääreissä ja päätin vihdoin tilata lääkäriajan. Keskiviikolle ei ollut enää aikoja, joten torstaina vasta pääsin lääkärin pakeille. Hän oli suorastaan kauhistunut tilastani ja ihmetteli moneen kertaan miten en ollut tullut aikaisemmin ja olin myös koulussa ollut, vaikka puhuminen ilman yskänkohtauksia oli hyvin kyseenalaista. No me viikingit ei luovuteta niin helpolla katos. Joskin tässä kohtaa kyllä myönnän oman typeryyteni ja itse tuhoisuuteni. Sain lääkäriltä pienoisen saarnan, kuinka olin hyvää matkaa aiheuttamassa itselleni elinikäisen astman. Kurkku ja keuhkot osittain tulehtuneet/ infektoituneet, joten ei ihme ettei henki kulje. Sain antibiootit, kortisoni kuurin, jotain lääkesiirappia, nenäsumutteen, kipulääkkeitä ja kuumelääkettä. Aikamoiset dropit sanoisinko. Ainakin viikon urheilukielto, sillä keuhkoni ovat kuulemma urheilleet riittävästi viime aikoina. Mukava lääkäri kyllä oli, sellanen vanhempi nainen, joka yritti kovasti puhua englantia ja ranskaa sekaisin. Tosin kun sanoi toistuvasti Breath- sanan sijasta Breast, oli kyllä siinä naurussa pidättelemistä. Voi Tissit ja Hengitys. En tietenkään voinut edes nauraa, koska olisin tukehtunut, joten tahdonvoimaa kyllä mitattiin siinä.



Lääkkeet alkoivat auttaa välittömästi ja jo ensimmäisenä yönä pystyin taas nukkumaan suhteellisen normaalisti. Tietysti parantumista edesauttoi viikonlopuksi suunnittelemamme matka Marseillesiin, jota en aikonut jättää välistä mistään hinnasta. Tosin villistä bailumatkasta tuli kyllä enemmän sellanen mummojen bingoseuramatka, koska kävelin niin hitaasti ja perjantaina en vielä voinut edes kävellä ja puhua samaan aikaan, saatikka kiivetä yhdellä kertaa ylimpään kerrokseen. Siellä sitten nojailin ja hengittelin rappukäytävässä, kadulla, turistinähtävyyksissä ja ties missä.

Olimme itse asiassa jälleen samaisen couchsurfing- tyypin luona, koska hänellä oli joku työprojekti vielä menoillaan Marseillesissa vaikka asuukin Avignionissa pääsääntöisesti. Loppujen lopuksi oli kuitenkin äärimmäisen mukava vkl ja lääkkeet auttoivat joka päivä enemmän ja lopulta en edes jäänyt enää jälkeen hengittelemään. Baarissakin kävimme, joskin yleensä ei minua saa tanssilattialta pois koko iltana, mutta nyt parin biisin jälkeen oli aina pakollinen vesi + istumistauko. Ihanasti saksalainen ystäväni ja couchsurfing- tyyppi huolehtivat koko ajan, että varmasti olen kunnossa enkä luuhistu mihinkään nurkkaan. Niin se vanhuus iskee salakavalasti. Kohta rollaattorilla pistelen menemään pitkin Ranskan katuja.

Loppujen lopuksi näimme kaikki ”pakolliset” nähtävyydet ja paljon muutakin. Aivan ihana pieni lomanen kamalan viikon jälkeen, pakko sanoa että aurinko ja lämpö ei oo kyllä koskaan pahasta. Siinä pieni päivitys viimeaikaisista tapahtumista, nyt taidan olla pari viikkoa ihan Lyonissa tai ainakaan juuri tänään en vielä tiedä että olisin jonnekin lähdössä, mutta eihän sitä koskaan tiedä :p Matkailuun jää niin hyvin koukkuun ja tietysti siihen että voin taas hengittää!

Erasmus-mummo matkalla Barcelonaan!

Aika on taas vierähtänyt tässä viime aikoina niin nopeasti, etten ole edes ehtinyt kirjoitella kuulumisia ylös. Mistäköhän sitä nyt aloittaisi.


Aloitan vaikka viime päivien suurimmasta pohdinnasta ja päätöksestä. Sain tietää tulleeni valituksi myös New Yorkiin YK-edustustoon harjoittelijaksi, joten edessä oli suuri punninta Pariisin ja Nykin välillä. En ikinä uskonut tulevani valituksi kumpaankaan, joten en ollut pohtinut tätä vaihtoehtoa etukäteen ollenkaan. Kaksi huippupaikkaa tarjolla, joten ei voinut enää valita toista toisen yli minkään heppoisen perusteella. Useimmat ystävistäni innostuivat äärimmäisen paljon Nykistä ”sinne, sinne, niin siistiä!”. Itsehän olen tosiaan asunut sekä Pariisissa että New Yorkissa, joten paikkaa en myöskään pelkän kaupungin perusteella voinut valita, piti pohtia enemmän harjoittelun sisältöä sekä mahdollisia tulevaisuuden näkymiä joita harkkapaikan ansiosta voisi avautua. Sanotaanko, että viime päivät ovat menneet täysin tämän pohdinnan ympärillä. Ei ole myöskään ensimmäinen kerta, kun olin Pariisi-New York valinnan edessä. Viisi vuotta sitten minun piti valita muutanko Pariisista New Yorkiin au pair perheeni mukana vai jäänkö Pariisiin johonkin toiseen perheeseen. Aikamoinen sattuma joutua pohtimaan ihan samaa ajatusta uudelleen näiden kahden välillä. Viimeksi valitsin New Yorkin, tällä kertaa tulin lopulta kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on Pariisin vuoro. Ei ollut helppo valinta, ja monet saattavat pitää minua tollona kun en lähtenyt valloittamaan Iso Omenaa uudelleen. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että tein oikean valinnan. Kuinka höperöltä kuulostaakaan, mutta jokin siinä Pariisissa vetää minua nyt puoleensa. Ehkä se elämäni Jean-Pierre on ootellu siellä mua nyt 5 vuotta sillä aikaa, kun otin vähän vauhtia Atlantin tolta puolen, who knows :D

Tänään on tosiaan ystävänpäivä, jeejee, täynnä pinkkiä ja purppuraa. No ei ehkä ihan :D Ihan normipäivä muuten mitä nyt pakkailen reppua Barcelonan lomaa varten. Lähdetään yöbussilla mun muutaman kaverin kanssa jokuseksi päiväksi Espanjan auringon alle, tai no toivon että siellä paistaa aurinko vaikka ei nyt ihan biitsikelit vielä olekaan. Kyllähän tässä nyt lomaa jo ehtikin kaivata, 1,5kk ollu täällä, niin on rankkaa ollut, esimerkiksi kokonaiset 6h oli koulua tällä viikolla :D Vaihdoin vielä yhden kurssin helpompaan. Näin nimittäin valitsemani kansainvälisen turvallisuus-kurssin aikataulun sekä aihe-alueet jolloin päätin, etten muuten kyllä tule tuota kahlaamaan läpi ranskaksi. Lisäksi olisi pitänyt pitää esitelmä ranskaksi, jostain kv-turvallisuuden tapahtumasta koko luokalle. Hmm, mietin sitä tragikoomista tilannetta; minä höpisemässä siellä ranskaksi jostain Itä-Ukrainan tilanteesta 30-40 oppilaan edessä, jonka jälkeen kun/jos he haluaisivat kysyä jotain tai keskustella aiheesta, en tajuaisi heidän kysymyksiään. Ja voin vakuuttaa etten tajuaisi, koska teen jo nyt saman porukan kanssa yhtä kurssia ja oppilaiden kommentit menevät totaalisesti ohi edelleen. Ei saisi yleistää, mutta afrikkalaista alkuperää olevien ranska on hieman vielä turhan hankalaa mulle. Päätin sitten tehdä kurssin Eurooppalaiset instituutiot, ja voi sitä ihanaa tunnetta, kun tajusin melkein kaiken! En oo turhaan opiskellut Eurooppaoikeutta näinkin montaa vuotta :D Ihan ranskan oppimisen kannalta on selvästi parempi valita helpompia kursseja, jotta tajuaa edes mistä puhutaan, tän kun olisin vaan tajunnu heti alkuunsa olisin ehkä valinnut vähän eri kursseja ylipäätään. Kotona valitsen kurssit niiden kiinnostavuuden ja hyödylliseen mukaan, täällä parempi valita sen mukaan mistä voi mahdollisesti edes ymmärtää jotain. Parempi jättää rima suht alhaalle ettei mene totaalisesti motivaatio, kun ei tajua mitään mistä puhutaan.



Mitäs muuta tässä olenkaan viime aikoina puuhaillut, tuppaa ihan jo unohtumaan. Ulkona toki olen käynyt; yhdet synttärikekkerit, yhdet illanistujaiset ja tapasin paikallisen ELSA ryhmän myös. Se ilta meni hienosti kokonaan ranskaksi mistä olen erityisen ylpeä :) Toisinaan tosin ihan kuin olisin tennisottelua seurannut, niin nopeasti puhuivat toisilleen ja kahvilassa oli melkoinen melu ja musiikki kovalla, joten menihän siitä jotain aina ohi myös. Olivat kuitenkin sen verran vieraanvaraisia, että toistivat joitain pääkohtia hieman hitaammin, kun huomasivat etten ymmärtänyt jotain. Olivat myös hämmästyneitä, kuinka pystyin seuraamaan ja osallistumaan ylipäätään ranskaksi, he kun suurimmalta osin osasivat vain ranskaa ja kuulemma jopa englanti tuottaa ongelmia. Mutta mukavaa oli kuitenkin, ja varmasti heidät tapaan uudestaan myös jossain vaiheessa. Ehkä yhteisenä nimittäjänä näissä kaikissa bailuissa on ollut kuitenkin se, että olen tuntenut itseni hieman vanhaksi. Tosin se on kyllä ollut vaan mun puolelta, sillä sekä illanistujaisissa, baarissa että ELSA Lyonin tapaamisessa tuli puhetta iästäni ja pyysin heitä arvaamaan ikäni. Keskivertoarvaus oli 22-vuotta, ja kukaan ei arvannut lähellekään 25, jonka rajapyykin tulen tosiaan tänä vuonna saavuttamaan. Nuorempana minut arvioitiin aina nuorimmaksi ja silloin se harmitti, mutta nyt selvästi on vaaka kääntymässä toiseen suuntaan :D Tässä lotossa en voi kuin voittaa. Mieluummin näin, että minä tunnen olevani erasmus-mummo, kuin että kaikki muut ihmettelisivät että mitä tuokin vanhus tuossa yrittää jorailla teinien kanssa.

Eipä tässä muuta kuin Adios Amigos ja Vamos a la playa- Barcelona täältä tullaan!

Luistelua ja kuivaa shampoota

Bonjour tout le monde!

Aika päivittää taas hieman kuulumisia täältä patongin purijoiden kotimaasta. Viimeksi kirjoitin harjoittelupaikan saamisesta ja siitä ihanasta tunteesta, kun tuntee vihdoinkin olevansa tarpeeksi hyvä johonkin. No tämä tunne jatkui vielä tälläkin viikolla, sillä sain itse asiassa tietää tulleeni valituksi niin ikään Haagin Suomen suurlähetystöön harjoittelijaksi. Eli valittavana oli Ranska tai Alankomaat. Äärettömän mielenkiintoisia vaihtoehtoja molemmat, mutta tällä kertaa olin jo luvannut kuitenkin Pariisiin, että olen sinne menossa, joten en sitä voi enää pyörtää. Joskin jos olisin saanut tarjoukset samana päivänä samaan aikaan, olisi ollut äärimmäisen vaikea päätös. Haagiin oli lähemmäs sata hakijaa, joten vieläkin suurempi joukko oli jäänyt taakseni hakuprosessissa. Senkin takia tuntui äärimmäisen pahalta kieltäytyä harjoittelusta maailman oikeudellisessa pääkaupungissa. No tilaisuuksia tulee ja menee, ja itse uskon että kaikella on tarkoituksensa, joten tällä mennään.

Harjoittelupaikka uutiset itse asiassa eivät vielä loppuneet tähän, sillä minuun otettiin yhteyttä myös Kroatiasta, Zagrebista. Nyt kyseessä on kuitenkin oikeustieteiden opiskelijoiden järjestön, ELSAn, kautta toimiva harjoittelupaikkaohjelma. Olin aivan totaalisesti unohtanut edes hakeneeni mihinkään, pikaisesti rustasin puolivillaisen hakemuksen joskus joulukuun alussa koulun koneella viimeisenä hakupäivänä. En ikinä uskonut, että minuun otettaisiin yhteyttä, varsinkaan kun tuo paikka oli vasta kolmas ja viimeinen hakuvaihtoehtoni. No perjantaina sitten osallistuin skype-haastatteluun. Haastattelijana mukavantuntuinen vanhempi herrasmies, joskin nyt oli kyllä tiukat kysymykset. Ensimmäisenä halusi kuulla minun henkilökohtaisen mielipiteeni Ukrainan tilanteesta ja mihin suuntaan se on kehittymässä mahdollisesti tulevaisuudessa. Seuraavaksi käsittelimme Etelä-Afrikan sisäpolitiikkaa ja taloutta ja kuinka Etelä-Afrikka on menettänyt otteensa Afrikan talousveturina. Pitäisihän mun tietää, kun siellä olen kaksi vuotta sitten asunut. Pimpelipom vaan, kun noita kysyi. Lievästi meinasin jäätyä siinä. Pyrin seuraamaan maailmanpoliittista tilannetta, koska tykkään olla ajan tasalla siitä mitä ympärilläni tapahtuu, mutta silti. HuhHuh. Muutenkin jännitti koko tilanne, niin höpise siinä sitten omia hienoja mielipiteitä enkuksi skypen välityksellä:D Loppujen lopuksi taisi kuitenkin mennä ihan hyvin, sillä olen edelleen mukana loppu kierroksella. Sanoi, että haluaisi mut sinne, jos löytää jonkun tekemään ensin huhti-toukokuun ja sitten minä saisin kesä-heinäkuunpätkän. Mikäli kuitenkin löytyy joku joka voi tehdä koko tuon ajan, menee hän edelle. Itse olen äärimmäisen yllättynyt, että 1) pääsin ylipäätän haastatteluun 2) olen edelleen mukana 3) he yrittävät modifioida harjoitteluajankohtia niin että kenties jopa voisin päästä töihin sinne. Ihan hullua. Saas nähdä.


Ei hätää, olen myös tehnyt muutakin kuin haastatteluita ympäri maapalloa :D Nautin kyllä olostani täällä, joten ei ole mikään kiire pois pääsyn kanssa. Olen käynyt muun muassa kahdessa eri museossa tässä viikon aikana; ensin Musée des Beaux-arts de Lyon, jossa näyttely käsitteli Jacquelin Delubacin elämää (tunnettu ranskalainen näyttelijätär ja taidekeräilijä). Toisena museolistalleni päätyi Musée des Confluences, joka on itse asiassa alle kuukauden ollut vasta edes olemassa. Modernimpaa taidetta ja elämän alkuperää käsitteleviä näyttelyitä. Hassua kun olin lähdössä pois museosta, oli eteisaulassa morsiuspari ottamassa hääkuvia. Lievästi outoa kenties, ja itse en ehkä haluaisi olla kaikkien turistien pällisteltävänä hääpäivänä.


Suomessa en ole mikään taidenäyttelyiden koluaja, mutta ulkomailla aina kunnostaudun tälläkin osa-alueella. Suurimpaan osaan museoista on opiskelijoilla, jotka ovat alle 26-vuotiaita, ilmainen sisäänpääsy tai ainakin huima alennus. Sama homma Pariisissa, joten onhan noita tullut koluttua. Pitäähän sitä itseään pyrkiä sivistämään edes jollain tasolla, varsinkin vielä kun ilmaiseksi pystyy tätä harjoittamaan. Ajattelin koluta kaikki mahdolliset museot läpi, sopivaa viikonloppujen ajanvietettä.



Kävin myös elokuvissa sekä luistelemassa. Elokuvasta nyt ymmärsin mitä ymmärsin, vähän pitkäveteinen leffa tuli valittua, kun kukaan ei tiennyt mikä olisi hyvä ranskankielinen valinta. Jos on pitkäveteinen leffa ja kaikki höpisee vaan ranskaksi ties mitä käsittämättömyyksiä niin jännä, kun meinaa nukahtaa pariinkin otteeseen :p Luistelu olikin sitten paljon hauskempaa!


Itsehän olin meistä se pro-luistelija, koska monet eivät olleet koskaan edes jäällä käyneet :D Oivoi, kyllä siinä sai pidätellä naurua, kun toiset pyllähtelivät tuon tuosta ympäriinsä ja roikkuivat laidassa kiinni kuin hukkuvat. Toki yritin neuvoa ja jopa luistelin takaperin pitäen heitä käsistä, että pääsivät kokeilemaan myös eteenpäin menoa eikä vain kaatumista. Loppujen lopuksi oli kyllä ihana kokemus jakaa jonkun ensimmäinen luistelukerta, voi sitä intoa ja onnistumisen tunnetta kun vihdoin ja viimein pysyivät pystyssä.

Ostin tällä viikolla myös elämäni ensimmäisen oikean huulipunan! Kyllä, ensimmäinen :D Aina ennen ollut jotain glitterihuulikiilto hässäköitä, mutta nyt päätin panostaa kerrankin. Liekö tuo mulle sopii, melko punainen, mutta no itsepähän tykkään siitä ainakin joten se riittäköön :p Pikku hiljaa alan tässä huomaamatta aikuistumaan kaiketi. Samasta kaupasta yritin etsiä kuivashampoota, niin ettei aina tarvisi olla koko ajan pesemässä tätä hiuspehkoa jos haluaa jonnekin nopeasti lähteä. Hieman pientä kielimuuria siinä kun kysyin; ”dry shampoo?”. En tietenkään siinä vaiheessa taas muistanut yhtään että mikä on ”kuiva” ranskaksi. Selitinkin sitten tyylikkäästi vaan että juu, suihkussa haluaisin käydä mutta ilman vettä. Katsoivat kun tolloa, ja en kyllä sinänsä yhtään ihmettele, kuka menee seisomaan suihkuun mutta ei halua käyttää vettä :D Samalla tietysti esitin suihkivani jotain deodorantin näköisestä pullosta hiuksiini. Mahtoi olla heillä villit kuvitelmat suihkusessioistani. Lopulta kaupan omistajan nuorin tytöistä tajusi mitä tarkoitin ja kysyin englanniksi: ”oooh, you mean dry shampoo?”. Hmm, juu, sitäpä sitä tässä olen yrittänyt 10 minuuttia selittää :D Heti kun myyjä sanoi sèche, muistin itsekin tuon sanan. Juuri edellisenä päivänä olin sen oppinut pyykkien viikkauksen ohessa, mutta eipä muistunut mieleen siinä kun esitin suihkuepisodiani. No naureskelimme onneksi kaikki yhdessä ja he kyselivät mistä olen ja mitä teen Lyonissa. Kehuivat vielä ranskan taitojani lopuksi. Kaiketi se on taitoa sekin, että osaa pelata ranskankielistä alias- sananselityspeliä kaupassa :D

-elisa